Havukransseja

Syksyllä lähimetsässä oli hakkuut käynnissä. Naapurin rouvan kanssa koetimme salaa käydä napsimassa kaadettujen kuusten pikkuoksia. Samasta asiasta oli muitakin kiinnostuneita. Kyyristelimme kasan takana mukamas piilossa. Pelkäsimme että metsän omistaja ilmestyy paikalle. 

Valmiisiin pohjiin olikin helppo aloittaa. Niitä löytyi kirpparilta ja omista jemmoista. Naapurin rouva oli jopa pyöräyttänyt ihan minua varten yhden. Aloitus piti tehdä tiukasti kiinnittämällä naru ensin kranssin pohjaan. Tukevaa muovista narua kieputeltiin aina pikkunipun yli tukevasti. Pikkuiset havuniput aseteltiin aina limittäin sillä tavoin että edellinen naru peittyy ja havupeitteestä tulee tuuhea. Oksat olivat noin 10 cm pituisia.

Minä halusin päästä helpommalla ja pyörittelin vain osaan kranssin pohjaan havuja. Kun taas koristeiden valitseminen minusta oli kivointa.

Tämä on naapurin rouvan sydän kranssi.

Käpyoksankin onnistuin liittämään. 

Joulun alla sitten jaoin kranssit ystävilleni. Sain hyvää oppia seuraavaa kranssi sesonkia varten. "Kolleega" kun asuu seinän takana. Meillä on silloin tällöin kokemusten ja tiedon vaihtoa. 

 Näillä eväillä lähdetään uutta vuotta kohden. Kiitos kaikille "Riihen ikkunasta" kurkistaneille.

Toivotan kaikille lukijoilleni huikaisevan innokasta käsityö vuotta 2018!

Poutapilvi

Kaamoksen karkotusta

Kierrätystä ja tuunausta. Kolikoilla kirpparilta valosarja + omatekoisia  kuurankukkia rautalangasta ja paperimassasta.

Liitutaulumaalilla ehostettu vanha alusta/taulu peilin viereen. Kirpputorilta aiemmin napattu sekin. Kulunut maali pinta, ei mitään nykymateriaalia, pikkureikä naulalle/ ruuville yläreunassa ripustusta varten. Olen veikannut kirkon virsien mekitsemistä tai kouluun liittyvää. En tiedä mikä taulu on alun perin ollut, aika vanha se joka tapauksessa on. Tietäisitkö sinä?

Kas näin. Romantiikkaa, joulutunnelmaa, valoa, piristystä, mitä tahansa se sitten onkaan. Liitutauluun voin kirjoittaa jotain tärkeää muistettavaa. Kumminkin (yleensä) katson peiliin ennen kuin lähden ovesta ulos. Ehkä tekstikin sitten kiinnittää huomioni. Voin myös laittaa tauluun tervetulo-toivotuksen vierailleni!

Aina tätäkin konstia voi kokeilla kaamos uupumuksen karkottajana.  Psyykkaan ja keskitän ajatukseni, hyvä energia vetää sitä lisää puoleensa. Reilu pari viikkoa ja ollaan jo menossa valoisampaa aikaa kohti.

Toivotan oikein paljon kivoja päiviä myös sinulle!

Poutapilvi 

PS. Kiva kun kävit kurkkaamassa Riihen ikkunasta

Päin mäntyä

Villasukasta on kysymys. Kuvauspaikaksi vaan kauppareissun varrelle sattui kaunis luminen männyn runko. Kuvaukset piti tehdä nopeasti koska iltapäivällä olisi (luultavasti) jo liian myöhäistä. Sykli on ollut sellainen viimeviikkoina. Naapurin kanssa rappua lakaistessa on tervehdys muodostunut fraasiksi: "Talvi tuli ja talvi meni". Aurausautotkin ovat nopeasti liikkeellä. Ehtivät tehdä työnsä ennenkuin lumi sulaa pois ja ehtivät saada palkkansa. Taas seisovat aurat toimettomina. Työajat ainakin ovat inhimilliset. Ei tarvitse ympäripyöreitä päiviä tehdä.

Värit valikoituivat sen mukaan mitä sävyjä harmaista ja mustista löytyi kotoa. Pikkasen ruskeaa ja valkoista terästykseksi. Kuviot syntyvät raita kerrallaan omasta päästä. 

Nostan esille asian joka on vaikuttanut värien valintaan. Suvussa on suuri suru läheisen ihmisen äkillisen sairastumisen ja poismenon vuoksi. Koetan olla avuksi ja tukena perheelle jota tämä erityisesti koskettaa. Itse käsittelen asiaa omissa oloissani ja tekemiseen purkamalla. 

Elämä kumminkin jatkuu. Seuraavan sukan värit on valittu sitten värikartan pirteämmästä päästä. 

Tervehtien Poutapilvi

Kalkkimaalausta ja sammalpalloja

Autioituneesta mummolastani kävin noutamassa muutamia muistoja herättäviä esineitä. Tämä penkki on yksi niistä. Muistan kun Hilma-mummo sytytteli hellaan tulia ja istui tämän päällä. Penkki on hyvin matala. Mummokin oli varpaillaan seisoen varmaan nipin napin 150 centtinen. Penkki on vanha, äitinikin sen lapsuudestaan muistaa. Tekijästä ei ole tietoa. Moneen kertaan se on maalattu, aina kulloisenkin vuosikymmenen "muodin" mukaan. 

Niin minäkin sitten tein. Jätän kädenjälkeni tähän huonekaluun jos se vielä suvussa kiertää.

Kalkkimaali on nyt suurinta hittiä. Minäkin sitä aloin testailemaan.  Aiemmin kerroin lasikuvusta jonka maalasin (klik) . Tätä penkkiä olisi ollut lähes mahdoton ruveta rapsuttelemaan. Vihreä väri ei satu minun silmääni eikä huusholliini ollenkaan. Siitä tuli siis valkoinen. Tuli kuvastakin, vähän liiankin näköjään. Pinnasta tuli mukavan matta. Puunsyyt erottuvat ja kaikki kolhut. Alapuolen jätin maalamatta. Siellä näkyy kaikki aiemmat maalauskerrat harmaasta alkaen. Maalasin tarkoituksella vähän "huonosti". Kolhut ja kuopat näkyvät, niitä en täyttänyt maalilla tukkoon.

Joku teistä on varmasti kauhuissaan että mitä olen mennyt tekemään. Halusin kumminkin käyttää penkkiä ja muuten siitä ei olisi ollut minulle mitään iloa. 

Saas nähdä kerkeänkö minä istua siinä niin paljon että saan maalin kulumaan puhki kuten alkuperäisessä näkyy.

Olen asetellut penkkiä vähän sinne sun tänne. Nyt nostin sen ulos. Päällä pönöttää kolme sammalpalloa. Naapurini innoittamana kokeilin niiden tekoa. Eri värisistä sammaleista saakin mukavia sävyjä. Sanomalehteä ensin palloksi ja sitten sammalta pikkuhiljaa pinta peittoon narulla kieputellen sammal kiinni. Ihan kivaa terapia hommaa.

Nämä kolme jäivät oman terassini kaiteelle tinttien ihmeteltäväksi. Ensin miltein joka aamu ainakin yksi oli tipahtanut ja pyöri nurmikolla. Aivan varmaa on että itsestään se ei ole sinne päässyt. 

Tänään on jälleen lunta. En ole pysynyt laskuissa monesko talvi tämä nyt jo on sen viimekesän jälkeen joka sattui viikonlopuksi. Tämä laskukaava on minulle yhtä mahdoton kuin pääsiäisen määritelmä joulusta laskien. Odotan sitä pidempää talvi jaksoa. En tiedä pitääkö toivottaa syksyä vai talvea. Ei ole ihan joulun odotus aikakaan. Mukavaa aikaa kaikille teille joka tapauksessa.

Terkuin Poutapilvi

Maisemavillasukat

Metsämiehelle, joka tykkää myös kalastella, menevät nämä villasukat. Syytä onkin olla lämpimät. Jos nimittäin toinen koti on eränuotio. Kuvittelin mielessäni ja työn edetessä että tähtitaivaan alla on kuusimetsä. Kirkkaana hehkuvat punaiset symboloivat nuotiota. Jalkaterässä on laituri ja vinhasti uiskentelevat kalat. Hyvin menevät verkon yli. Ei taida tulla saalista tänään. 

Mutta on se vaan niin ihanaa kun satoi lunta. Niin puhdasta, valkoista ja valoisaa. Siitä tuli ihan joulufiilis (sitä voisi valkata joulukuusenkin jo valmiiksi).

Maisematkin olivat upeat. Minusta tämä harmaa aika on kaunis. Jotenkin levollinen, kesän kiireet takanapäin. Olen ilmeisesti karhu ollut jossain aiemmassa elämässä. Tuntuu että talviunille ois kiva mennä. Se oma soppi saakoon kelvata pesästä. Tai no, jos en koko talvea malta nukkua niin ainakin päivätorkut tekis terää...silloin tällöin.

Uimarantanikin näytti niin houkuttelevalta. Pakko kait se on kipasta pyyhe ja jotakin uikkarin tapaista kotoa ja takas. Sitten kyllä onkin jo niin kuuma että tartten jää(h)dytyksen. 

No, näin innosta puhkuvin terveisin jätän teidät omiin puuhiinne.

Poutapilvi

Ps. En malta mennä talviunille, ainakaan vielä. Nythän tulee joulu ja... kiireet!

Lampun lasikuvusta maljakoksi

 Kalkkimaalilla tein kattovalaisimen kuvusta maljan. Ledituikut sisään ja syksyisiä oksia (ilman vettä). Tunnelmallinen asetelma, niin ihanaa näihin pimeisiin iltoihin.

Tästä himmeästä lasikupuisesta kattovalaisimesta en tykännyt yhtään. Otin katosta alas ja pyörittelin sitä käsissäni. Pistänkö koko höskän kiertoon vai saisko tästä jotain. Jännä korinpohja kudos minua kumminkin kiehtoi. Pesin ja kokeilin että pitää vettä. Hyvä!

Maalasin kalkkimaalilla vitivalkoiseksi. Pistin ledituikkuja sisälle. Toimii!

Sitten hain kävelylenkillä värikkäitä aronian oksia. Vesi pysyy ja toimii myös maljakkona. Jess!

Pikatuunaus omaksi iloksi. Toimii sisällä ja ulkona. Halkaisijaltaan noin 40 cm ja suuaukko noin 20 cm. Ja voin käyttää ainakin näillä kahdella tavalla: maljakkona ja tuikkumaljana.

Kalkkimaali oli se alkuperäinen innoittajani. Purkki on pyörinyt pöydälläni jo jonkin aikaa. Nyt kokeilin sitä lasiin. Hyvin tarttui ja pysyy. Kahteen kertaan maalasin että sain tasaisen pinnan. Nyt silmäilen kaikkia tavaroitani että josko tuonkin voisi maalata aivan uuteen uskoon.

Värikästä ja tunnelmallista syksyä kaikille

Poutapilvi

Kiireestä kantapäähän

Villasukasta on helppo aloittaa. Kesäkiireistä syksyn rauhaan. Mukavaa istua sohvalle ja ottaa neule käsiin. Rauhallisia värejä mielestäni valitsin mutta aina pitää olla vähän punaista. Kantapään punaisesta tuli otsikon sanonta mieleen.

Hämärät illat pakottavat sisälle jo aikaisemmin. Pensasmarjat, sienet ja puolukat on saatu talteen. Tulin tuossa pari viikkoa sitten jälleen mummiksi, kuudennen kerran. Täytyy vähän pollastella. On se vaan niin ihanaa. Joten välillä pitää ihan oikeasti kiirettä.

Miehen jalkaan luulisin olevan sopivat, on vähän niinkuin yllätys.

Kuvasin sukat uimarannan puiston penkillä. Hiljaiseksi on meno muuttunut. Kesällä olikin hiekkarannalla mekoinen vilske viileistä vesistä huolimatta. Lapsia se ei ainakaan pelottanut. Hyppytornissa oli jonoa ja kisattiin kuka uskaltaa hypätä ylimmältä tasolta. Minunkin täytyi, olenhan maailman rohkein Mammu!

Polkupyörällä suhaan kylällä. Hattua ja hansikasta on tarvittu jo jonkin aikaa. Odotan aikani riittävän  vapaisiin käsitöihin enemmän. Syksy on siitä armollinen. Paitsi että kaikilla tuntuu olevan sen paksumman takin vetskari rikki. Pah.

Syksyisin terveisin Poutapilvi

Viileitä kelejä riittää - lapselle villatakki

Kevät ja kesä tuli niin tohinalla että jäin ihan jalkoihin. Sitä odottaa aina niin tosissaan. Neule on odotellut turhankin pitkään valmistumistaan. Näyttää kuitenkin, ainakin toistaiseksi, että käyttöä tulee olemaan jatkossakin.

Langat on valittu vain värien perusteella, mitä nyt sattui jo valmiina kotona olemaan. Iloista kesäistä, sen seitsemää eri sorttia: kahta erilaista vihreää, kahta erilaista punaista, kahta erisävuistä valkoista ja yksi yhteensopiva liukuvärjätty. Materiaali vaihtelee villasta, akryylin kautta puuvillaan. Mallia ja kokoa on katsottu vanhasta sopivasta verkkatakista. 

Takin neuloin ylhäältä alaspäin. Eli aloitin olkapäiltä. Kainaloiden alla yhdistin etu ja takakappaleet ja neuloin alaspäin. Muuten kaikki on oikeaa mutta silloin tällöin nurja kerros sekottaa muutenkin ripokirjavaa neulosta. Raidat on tarkoituksella ihan miten sattuu. Aina siitä kerästä mikä näytti olevan suurin, kaikkien piti riittää kutakuinkin loppuun asti.

Tilauksen tekijä pääsi vihdoin ja viimein pukemaan villatakin päälleen. Kokeiltiin onko takki lämmin ja riittävän pehmeä. 

Mammulassa on aina vähän toisenlaista puuhaa kuin kotona. Tuli samalla ratkaistua lankarullien mysteeri. Ihan itse keksi että niistähän voi rakennella vaikka tornin. (Huom asuun sopivat rullien värit)

Samalla toivotan teille kaikille ihanaa suven ja valon juhlaa. Hyvää Juhannusta!

Terveisin Poutapilvi

Mitäs nyt?

 

 

Vielä huitasin sukat jämistä. Tuli räntää tuutin täydeltä. Ei oikein ollut ulkoilu mieleen ja neuleeseen on helppo tarttua.

 

Selailin myös huvikseni reissuilta ostelemiani käsityölehtiä. Tällainen käytännöllisen laukun ohje pujahti esiin. Näyttää kivalta, noista suikaleista minäkin osaisin tehdä tuohon hirsimökkityyliin blokkeja.

 

Mutta sitten on kaavat. Mietin että miten osaset pyöräytetään että syntyy laukku?

 

Tuumasin että minä tarvitsen tavalliset kangaspalat malliksi ensin. Sitten ehkä tajuan mitä tässä oikein tapahtuu ja miten ompelu kannattaa tehdä.



 

Tämä oli toinen mikä minua kiinnosti lehdessä. Kun noita pikkupipanoita on siunaantunut niin tällaista olisi kiva joskus kokeilla. Kun tuo lehden kieli ei minulta suju niin tarvitsee taas vähän aivojumppaa. Mikä sekään ei ole ollenkaan pahitteeksi. Tykkään ratkoa sudokuja ja ristikoita niin eiköhän tämäkin mene.

 



 

Sitten olen ostanut myös tällaisia lankoja. Tosi edullisia, lähes hinnattomia. Rullalankaa ehkä hitusen paksumpaa kuin normaalisti meillä ompelukoneen lanka. Myös tämä on kokeilematta. Polyesteriä ja kiiltävää. Kuvittelisin kirjontoihin tai tikkauksiin sopivaksi.

 

Tämä nyt oli lähinnä laiskottelu kirjoitus. Monta rautaa tulessa eikä mikään tule valmiiksi. Taitaa innostuksen puutekin vaivata. On jotenkin levoton olo enkä oikein tiedä mitä tekisin. Käsillä olevat työt ei edisty. Mieli halajaa jotain uutta. Pitää oottaa sitä oikeaa kuun asentoa :)

 

Mieluista Vappua kaikille ihanille lukijoilleni. Otetaan juhlat iisisti. Nyt on monta päivää aikaa tehdä käsitöitä. Räntäsade pitää huolen ettei puutarhaan ole kiire.

 

Poutapilvi

 

 

Kaikille suuret kiitokset kommenteista. Mukava huomata että tulette aina uudestaan kurkistelemaan Riihen ikkunasta. Tervetuloa jatkossakin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Taikinamaalauksen pioneeriporukka työssään

 

 

Pitkästä, pitkästä aikaa sain oman ryhmän ohjattavakseni.

Tämä pioneeriryhmä kehittelemästäni taikinamaalauksesta hoiti hommansa kiitettävällä innostuksella. Syntyi toinen toistaan loistavampia kankaita. Tästä pääset kurkistamaan aiempaan  taikinamaalaukseen, omiin kokeiluihini ja tästä vielä lisää ensimmäiseen kokeiluuni.

 

 

 

Valtuutettu taikinan sekoittaja työssään.

 

 

Värien valintaa.

 

Kätten jälkeä. Kesämekkokankaiksi lupasivat laittaa.

 

 

 

Ja sisustuskankaaksi....

 



 

Kivaa ideointia. Työskentelytapa viehätti useimpia. Oli ilo seurata luovaa projektia tästä perspektiivistä. Kiitos innokkaille oppilaille. Tuli hyviä vinkkejä vastaisuuden varalle. Lisää kokemusta monen naisen voimin miten tämä tekniikka käytännössä toimii.



Iloista kesämekko kauden odotusta toivottaa

Poutapilvi