Kaikki alkoi innokkaissa käsissä syntyneistä villaruusuista. Rosee kehikko sai kyytiä pitkästä aikaa. Pienet kädet pyörittelivät ison kasan ruusuja. Sitten mietittiin mitä niistä voisi tehdä.
Taiteilijan päässä syttyi ajatus että kaulaliinahan niistä. Yhdessä lankakauppaan ja liinan värin valinta. Se ei kauan kestänyt. Silmät hakeutuivat heti turkoosien lankojen luokse ja valinta oli sillä selvä. Kauneimmat ruusut sitten pääsivät koristamaan kaulaliinaa. Pituutta neulottiin sen verran että liinan voi kiepauttaa parikin kertaa kaulan ympäri.
Talvilomalaisten kanssa on nautittu niin paukkupakkasista kuin aurinkoisistakin päivistä. Onpa toisinaan heittänyt plussankin puolelle ja silloin tällaiset varusteet ei ole olleet tarpeen lainkaan. Pääasia että on ollut hauskaa.
Muutoin olenkin laiskotellut. Yhtä asiaa olen kuitenkin harjoitellut: keinutuolissa keinumista. En ole aiemmin ollut lainkaan keinutuoleista innostunut. Nyt taidan kaikesta huolimatta pyörtää aiemmat puheeni ja hyväksyä keinutuolit elämääni. Tapaamani tuoli on niin mukava, ei keikkaa ympäri, hyvä istua ja siinä on hyvä neuloa. Neulomuksista sitten erikseen. Siihen asti katsellaan ja kuunnellaan kevään edistymistä.
Kävimme pitkospuu-polulla ihastelemassa solisevan veden ääntä, halailemassa puita ja ottamassa energiaa. Pitkän harmaan kauden jälkeen auringon paiste tuntuu kasvoilla niin ihanalta. Tästä kaikesta hullaantuneena oli pakko löytää pikkujoen varrelta paikka missä sain pestä kasvoni luonnon vedellä. Voi sitä onnen tunnetta!
Aurinkoisin terveisin Poutapilvi
