Tänään lähti toinen vauvan peitto käymään Helsingissä tikattavana. Peittoa olen työstänyt talven mittaan. Materiaalina on kierrätyskankaita (vanhaa verhoa, omaa värjäämääni lakanakangasta ja vähän muutakin kangasta). Alun perin ajattelin tehdä peitosta isomman mutta päätin kuitenkin pysyä vauvanpeitto linjalla. Peiton koko on 140cm x 97 cm. Olen myös kirjonut joitakin ruutuja ompelukoneella. Innolla odotan, millaisen tikkauksen Soile keksii tällä kertaa.
Juuri nyt koen suurta onnistumisen tunnetta. Muutto härdellissä on pyöritty ja vihdoin kaikki alkaa olla kohdallaan, laatikot ja pussukat on purettu. Omakotitalosta kerrostaloon siirtyminen aiheutti myös melkoisen omaisuuden kutistamisen. Jouduin luopumaan omasta työhuoneesta ja isosta osasta keräämiäni tilkkuja erinäisiin tarkoituksiin. Jäljelle ovat jääneet vaan kauneimmat kankaat joita ilman en kuvitellut voivani jatkaa (sekä tietysti iso laatikollinen neulelankoja). Nyt ne kaikki on sijoitettu häkkivarastoon kellariin. Onneksi minulla oli tämä tilkkutyö jo valmiina. Vihdoin löysin myös mieleiseni taustakankaan ja saatoin lähettää peiton tikattavaksi.
Onnistumisen tunteita lisää se, että pärjään uuden läppärin kanssa. Muutossa kutistimme myös vanhan tietokoneemme. Windows 8 tuntuu jotenkin takertelevan minun käsissäni ainakin näin alkuun. Mutta sain kuin sainkin kuvia koneelle ja vieläpä tänne blogiin asti. Huoh!
Että eiköhän tämä tästä normalisoidu, arki ja kirjoittelukin. Toivotan sinulle upeita käsityöntäyteisiä kesäpäiviä!
Terveisin Poutapilvi
