Viileitä kelejä riittää - lapselle villatakki

Kevät ja kesä tuli niin tohinalla että jäin ihan jalkoihin. Sitä odottaa aina niin tosissaan. Neule on odotellut turhankin pitkään valmistumistaan. Näyttää kuitenkin, ainakin toistaiseksi, että käyttöä tulee olemaan jatkossakin.

Langat on valittu vain värien perusteella, mitä nyt sattui jo valmiina kotona olemaan. Iloista kesäistä, sen seitsemää eri sorttia: kahta erilaista vihreää, kahta erilaista punaista, kahta erisävuistä valkoista ja yksi yhteensopiva liukuvärjätty. Materiaali vaihtelee villasta, akryylin kautta puuvillaan. Mallia ja kokoa on katsottu vanhasta sopivasta verkkatakista. 

Takin neuloin ylhäältä alaspäin. Eli aloitin olkapäiltä. Kainaloiden alla yhdistin etu ja takakappaleet ja neuloin alaspäin. Muuten kaikki on oikeaa mutta silloin tällöin nurja kerros sekottaa muutenkin ripokirjavaa neulosta. Raidat on tarkoituksella ihan miten sattuu. Aina siitä kerästä mikä näytti olevan suurin, kaikkien piti riittää kutakuinkin loppuun asti.

Tilauksen tekijä pääsi vihdoin ja viimein pukemaan villatakin päälleen. Kokeiltiin onko takki lämmin ja riittävän pehmeä. 

Mammulassa on aina vähän toisenlaista puuhaa kuin kotona. Tuli samalla ratkaistua lankarullien mysteeri. Ihan itse keksi että niistähän voi rakennella vaikka tornin. (Huom asuun sopivat rullien värit)

Samalla toivotan teille kaikille ihanaa suven ja valon juhlaa. Hyvää Juhannusta!

Terveisin Poutapilvi