Tekemisen puutetta.
Turkista tuomani puuvillalanka inspiroi. Aloin vaan päätä pahkaa virkkaamaan kukkia. Vielä sen kummemmin ajattelematta mitä niistä tekisin. Niin ettäkö minä virkkaan? Juuh. Se on pitkä tarina miksi en ole sitä lajia juurikaan harrastanut. Se juontaa juurensa ala-asteella virkattuun pannulappuun joka ei sitten millään meinannut onnistua.
Käsialaa piti hiukan hakea. Alussa tuli valtavan löysiä ja reikäisiä. Vaihtuvavärinen lanka oli mukava virkata. Kukkiin tuli väriä ilman että piti olla moneen kertaan katkaisemassa ja vaihtamassa lankaa. Joskus toki niin tein ettei tullut pelkästään yhtä sävyä. Kukkien keskustat tein kaikkiin eri langasta ja keltaisia.
Hmm. Netistä tutkin erilaisia aiheita minne voisin kukkani käyttää.
Kuvista kattelin mallia. Olisi ollut maksullisia ohjeita mutta minä ajattelin että kyllähän tämän selvitän ihan omin päin.
Siinä se sitten on.
Elukan raajoihin käytin parittomia sukkia. Tungin vanua hieman ja sujautin sukan paikoilleen ja sitten ne täyteen vanua. Oma pariton sukkani meni hyvin pään ja kaulan muotoa mukaillen. Vartalo-osaan ompelin sopivan muotoisen "pussin". Aika kroisilla tyylillä harsin raajat kiinni vartaloon. Ajattelin että elukka pysyy kutakuinkin pystyssä.
Viimeisenä kiinnitin massu-osan kuvan osoittamalla tavalla.
Siinä se sitten on. Hirnakka valmistui. Tällä hetkellä se on testikäytössä 1 ja 3- vuotiaitten lasten käsittelyssä. Katotaan miten pysyy kasassa.
Tästä se idea lähti. Pihapiirin hepat. Niitä on pitänyt käydä ruokkimassa joka päivä.
Aurinkoisia päiviä toivottelen kaikille teille.
Terveisin Poutapilvi
