Muistin tuossa maanantaina ystävättäreni nimipäivät samalla kun tarkistin nimipäiväkangasvaihdon aikataulua. Riitta tuli mieleeni ja joskus aikoja sitten oli puhe oransseista sukista. Nyt valikoin langoistani oransseja ja pistin töpinäksi. Piti saada sukat postiin ajoissa. En kumminkaan halunnut neuloa ihan tavallisia raidallisia pikasukkia vaan tein myös kukkia. Kun nyt en pääse kukkien kanssa kylään ja kahveille niin näin kukkapuskakin menee perille. Riitta voi laittaa sitten juhla musat soimaan, ottaa siippansa kainaloon ja laittaa tanssiksi. Riitta tykkääkin tanssimisesta että en ihmettelisi vaikka näin tekisikin. Tosin polvi on vähän temppuillut mutta eiköhän sekin siitä tokene, mukavan asian puolesta.
Siinä ne vielä lepää ennen pakettiin joutumista. Se oli meille jäähyväishetki. Pakatessa aina ajattelen lahjan saajaa, mielessäni toivottelen kaikkea hyvää. Pistin toki pienen kortinkin mukaan tervehdyksineen. Sitten vaan pikapikaa postiin. Samalla tuli kävelylenkkikin hoidettua. Pistelin kohtuullisella vauhdilla että ennätin saada paketin ajoissa lähtemään. Nyt vaan jännitän tykkääkö hän lähetyksestäni.
Nyt on vaan niin neulottanut etten ole tilkuista saanut mitään valmista aikaiseksi. Monta työtä on kesken. Oikeastaan en tykkää tilanteesta, meinaa tulla stressi ja tämän kun piti olla kiva harrastus. Tilkkukurssikin on alkanut ja hyvässä vauhdissa. Heti kättelyssä värjäsimme kankaita ja samalla olemme opetelleet uuttakin. Kaikki kivat uudet jutut vievät mennessään ja pitää kokeilla edes. Siinä sitä sitten ollaankin, alkuja on mutta ei mitään järkevää ole syntynyt. Nyt vaan oottelen täysikuuta ja inspiraatio aaltoa.
Poutapilvi