Tässä viimeisimmät villasukkani. Täytyyhän joulupukkia jo alkaa avittaa...
Kesällä neulotut säärystimet. Teimme muuttoa ja ovet avoinna kannoimme laatikoita ja siivosimme lähtöpaikkaa sekä uutta kotia. Veto kävi jalkoihin ja siihen lääkkeeksi muuton huiskeessa neuloin puutarhasäärystimet.
Keksin tavan jolla voin neuloa ruusuja tai muita pieniä kukkia. Kukka tulee mukavasti vähän koholleen.
Tämä pari onkin jo aiemmin keväällä neulottu. Kukkia siihenkin suunnittelin, kirjoneuleena. Kevään krookukset ja muut aikaiset, jotka ensimmäisinä tahtovat valoon.
Nämä ovat yöttömän yön sukat. Kesäreissulla neuloin vitivalkoiset, sinisin kukin koristellut unisukat. Vaihtuvavärinen vihreä ja kahta eri sinistä, niin tehtiin Juhannussukat.
Elokuussa, viljapeltojen tuleentuessa, sai alkunsa tämä pari. Keltaista, oranssia, vaihtuvaväristä violettia, hiukan vaaleanpunaista ja luumua. Auringon paahtamat tähkäpäät, kukintaansa aloittava kanerva, kallionkolossa kuivahtanut heinätupsu.
Hyppii trampoliinissa, nauraa ja juoksee hiekkalaatikolle, roikkuu pää alaspäin kiipeilytelineessä. Paljon väriä ja vauhtia.
Isosisko ekaluokkalainen, piirtelee ja laskee. Hienostunut vaaleanpunainen ja vähän ruusuja ja romantiikkaa.
Kaikkein hurjin pikkuveikka 4v. Hyppii kaikki lätäköt, kummassakin taskussa pikkuauto, joilla ajetaan hiekkalaatikossa ja äidin iloksi pitkin talon huoneita.
Nämä ovat nyt valmiina. Tulossa kaikenlaista muuta....
Poutapilvi