Omppupussukka

Punaisen ja vihreän yhdistelmä on kiinnostava. Teki mieleni voimaväriäni punaista ja herätellä kevättunnelmaa, joten himppu keväistä vihreää. Hirsimökki on tuttua joten siitä vaan suikaleita ja ompelemaan. Ompelin ne samalla tukevalle puuvillalle. Vuorin ja päällisen väliin laitoin vielä jäykkää laukkutopinkia.

 



 

Hassuttelin kaavan ja muodon kanssa, herkullinen omena mielessäni.

 

Siitä tulikin teknisesti konstikkaampi kuin olin kuvitellutkaan. Hirsimökki ei istunut parhaalla mahdollisella tavalla muotoon leikattuun. Jommassa kummassa asiassa olisi ollut tarpeeksi yhteen pussukkaan: hirsimökissä tai hassussa muodossa. Ja kaavankin tein tietty omasta päästäni.

 

Pussukaksi se kumminkin muotoutui, pidemmän pähkäilyn tuloksena. Sivukappaleella sain pulleutta ja tilaa. Tyttäreni jo sanoi että miksei sinulla itselläsi ole omaa tekemää meikkilaukkua. No nyt on.

 

 Käytin vaalean vihreää vetskaria, löytyi sopivasti samaa sävyä kuin kangas tilkkupinnassa. Vuori on vaaleanpunainen ja taskunsuita korostin tilkkupinnassakin esiintyvällä punaisella. Tilkkupinnassa on yksin omaan omia värjäämiä kankaita.

 

Väritys on ainakin mieleiseni. Ompelu ei ole teknisesti aivan priimaa. Eteneminen tökkäsi huomattuani tiettyjä probleemia vetskarin kiinnityksen ja laukun suun viimeistelyssä.  Päätin että kyllä tästä pussukka vielä tulee. Sisulla sain tehtyä valmiiksi. Tämä on ollut työn alla, en edes kehtaa mainita kuinka kauan. Aika hauskalta se kokeiluksi loppujen lopuksi näyttää. Mitat: leveys 37cm ja  22cm korkeus pohjan ollessa 7cm riittää minun jokapäiväisille meikkitarvikkeilleni. Nyt voinkin heittää oman vanhan muovisen meikkipussukkani pois tämän uuden uutukaisen tieltä.

 

 

Terkuin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Helmikuun tuulia - silityslaudan päällinen, virkattu purkinsuojus ja karjalanpiirakoita

 

Kaikenlaista olen tehnyt vaan varsinaisista käsityöharrastuksista olen edelleenkin lomalla. Vähän niin kuin taiteilijakin kieriskelee tuskissaan kun ei saa mitään aihetta mieleensä mistä maalaisi taulun. En tosin ole kokeillut heidän konstejaan kirvoittaa luomisvimmaani. En kai ihan niin epätoivoinen vielä ole.

Tuossa yks päivä oikein repäisin ja uudistin silityslautani päällisen. Hommassa meni varmaan varttitunti. Olihan sekin jo edistysaskel. Nyt voi sananmukaisesti aloittaa puhtaalta pöydältä. Olin jo tätäkin projektia suunnitellut varmaan kuukausia. Nyt vaan kypsyin saamattomuuteeni ja pakotin itseni tähän. Etsin sopivan tukevan kankaan jemmoistani. Löysin tarpeeksi ison palan ja leikkasin päällisen vanhan päällisen kankaan koon mukaan mutta täysvinoon. Saavutin tällä etua jota kuvittelinkin. Päällisen pingotusvaiheessa kangas ikään kuin joustaa ja sen saa tosi napakasti silityslaudan päälle. Käytin perinteistä kuminauhasysteemiä, niin kireälle kun vaan mahdollista. Tykkään tehdä näin, sitten päällinen on kätevä ottaa pesuun aika ajoin. Syksyisistä mustista ja muista voimakasvärisistä kankaista oli jäänyt sellaisia jälkiä ettei muuta vaihtoehtoa kuin päällisen uudistaminen enää jäänyt. Joten olin hyvilläni kun sain vihdoin työntää vanhan päällisen roskikseen.

 

 



 

Kevään kynnyksellä pääsin ihailemaan kasvun ihmettä. Ystävättäreni toi vierailulle tullessaan posliinikukan alkuja joissa oli jo valmiina juuret. Niin se vaan elämä jatkuu omaa rataansa. Olin tästä tuliaisesta erityisen innoissani koska olen kahdesta viherkasvistani menettänyt talven aikana toisen. Toivottavasti pääsen myös ihailemaan kauniin köynnöstävän kukan kiemurtelua kodissani sitten aikanaan.

 

Lenkilläni poimin myös tämän vuoden ensimmäiset kissakset. Ystävättärissäni on kovia virkkaajia ja minäkin kokeilin sitä. Se on hyvin harvinaista, ei ole koukku päässyt käteeni kiinni kasvamaan. Siellä kilisevät kumminkin puikkopussissani mukana kaiken varalta. Siis, virkkasin lasipurkille puseron. Ihan vaan perussilmukoilla mutta koukkusin aina silmukan uloimmasta reunasta. Sain vähän erinäköistä pintaa kuin tavallisesti. Pusero on vaan putkilo purkin ympärillä eli siis varsin helppo ja nopea toteuttaa. Sopii siis minulle, ja sain etiketit piiloon. Hmm, ihan mukavaa ajankulua, näitä voisin kuvitella tekeväni enemmänkin vaikka erivärisiä ja vaikka vähän koristellakin tulevaa pääsiäissesonkia ajatellen.

 

Välillä ryhdyin leipomispuuhiin. Siis kaikki konstit käytetty siirtää ompeluja tuonnemmaksi. Pikkuinen keittiöni joutui venymään äärimmilleen jotta sain 140 karjalanpiirakkaa leviteltyä alustoille paistamista odottamaan. Ja uunikin sai panna parastaan. Hiki tuli tässä hommassa. En ole karjalasta kotoisin vaan taito on opittu jo vuosikymmeniä sitten. Sen minkä nuorena oppii vanhana taitaa pitää näköjään paikkansa (vaikka en vanhaksi itseäni laskekaan). Vaihteeksi mukavaa puuhaa tämäkin ja tuloksen näkee heti. Eräänlaista käsityötä kumminkin.

 



 

Piiraat eivät suinkaan tulleet meille itsellemme. Lapsilleni menivät tuliaisiksi. Kehtasin kuitenkin maistiaisia napata heti lämpiminä ja munavoin kanssa tietysti.

 

Tämä kevätväsymys syö uskottavuuttani varteenotettavana käsityön harrastajana (ainakin omasta mielestäni). Koetan puolukoilla ja ulkoilulla parantaa itseäni. Loppujen lopuksi asiat on kaikesta huolimatta ihan mallillaan. Kaikenvärisiä kankaita löytyy. On värjätty tilkkukurssilla ja onpa tärpännyt kirppareillakin. Kokeilemisen arvoisia ideoita olen saanut "kolleegoilta". Työt ovat siis vain aloittamista vaille valmiita!

 

Toivotan kaikille iloisia hetkiä käsitöiden parissa! Kiitos aiemmista kommenteistanne.

 

 

Terveisin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Ystävänpäivä yllätys Italiasta

Ykspäivä postiluukusta kopsahti pakettikortti. Minä oitis innoissani ja uteliaana heti postiin pakettia noutamaan. Välittömästi kotiin tultuani pakettia aukaisemaan ja kirjettä lukemaan. Ystävänpäivä tervehdyksestä oli kysymys mutta en malttanut olla tutkimatta sisältöä. Availin pikkukääröt yksi toisensa perään ja sieltä paljastui...

 

 



 

...aivan ihana olkalaukku. Ystävättäreni ompelema laukku on tehty farkun kappaleista ja housun takataskusta on laitettu kaunis kukkakoristeinen tasku päällipuolelle. Tästä taitaa tulla ensi kesäksi suosikkilaukkuni. On kevyt ja mahtuu just kaikki välttämätön mukaan...ja enempää ei tarvitse kuljetellakaan koko ajan matkassaan.

 

Söpön kissapussukankin hän oli matkaan laittanut. Jännällä metallisysteemillä sulkeutuva. Metallisuikaleet pysyvät suorana ja sulkevat pussukan suun mutta kun pussia puristaa reunat pyöristyvät ja pussukka avautuu. Tällaista en ollut ennemmin nähnytkäään. Mukana oli myös pari pätkää metallisuikaleita (rullamitan pätkät) jotta voin itsekin kokeilla tätä systeemiä. Hauskoja ommeltuja pyörylöitä oli myös paketissa. Nämä voin itse ommella johonkin kunhan vaan keksin mitä kivaa niistä tekisin. Kauniit laukun/kännykän koristeetkin oli sujautettu pussiin. Yksi jo roikkuu eteisessä peilin somisteena.

 

Paketissa riitti ihmeteltävää. Oli kukkia, rintarossia, tuoksupussia ja vaikka mitä. Ylpeänä olen esitellyt tuliaisia vierailleni.

 

Kaiken kukkuraksi oli rasiallinen pikkutilpehööriä jotka sopivat koristeeksi ihan mihin vaan. Kivoja olisivat vaikka korviksina, eri päivinä voisi vaihdella mielen mukaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Oliivilehdon omistajana ystävättäreni on tehnyt oliiviöljystä itse kosmetiikkaa. Minäkin sain purnukan ihanaa kosteuttavaa kasvovoidetta. Kyllä on ollut talvisäässä kuivahtaneelle iholle varsin tarpeellinen.

 

Olen ollut niin ihastuksissani tästä upeasta lahjasta. En tiedä mitä tästä sanoisin. Pelkkä kiitos tuntuu niin vähäpätöiseltä. Piristävä yllätys tavalliseen päivääni. Tässä riittää materiaalia pitemmäksikin aikaa.

 

 

Vähintäänkin yhtä ihanaa Ystävänpäivää kaikille lukijoille

 toivottaa Poutapilvi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



11 asiaa minusta ym. kommentteja

Tähän kiertokirjeeseen tuli haasteita jo kaksin kappalein.(onhan se tietty mukavaa olla suosittu) Täältä löytyvät vastaukset Tilkkurepun viskaamiin kysymyksiin.


Haasteeseen kuuluu seuraavat toimitukset:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla alle 200 lukijaa.
4. Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille.
5. Sinun pitää kertoa ketkä 11 olet haastanut.
6. Ei takaisinhaastoa

Tässä nämä 11 asiaa minusta:

1. Olen 5 lapsen isoäiti, Mammu ja yhdelle puolikas sellainen. Oikeasti ajattelen että meillä on kuusi lastenlasta ja olen siitä hirmun ylpeä.
2. Hassuttelen mielelläni lasten kanssa. Olen leikissä mukana ja keksitään yhdessä kaikenlaista.
3. Tykkään käsitöistä, kaikenlaisista sellaisista. Vaihtelen tekemisiäni koska en halua kyllästyä. Tahdon myös kokeilla erilaisia tekniikoita. Joku osoittautuu mielenkiintoiseksi ja toinen taas saa jäädä unholaan.
4. Samasta syystä olen vaihtanut ammattiakin. Olen saanut mahdollisuuksia tehdä erilaisia töitä. En vielä(kään) tiedä mikä minusta isona tulee mutta jotakin on täytynyt tässä miettiessäkin tehdä.
5. Innostun helposti. Joskus sitten käy niin että alku hurman jälkeen lopahtaa, piankin.
6. Noin vuoden verran olen ollut hiilarittomalla/vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Olen hoikistunut 25 kiloa! Tästä olen erittäin iloinen.
7. Kun en jaksa tehdä mitään, rentoudun pelaamalla Mahjongia, ratkomalla sudokuja tai ristikoita.
8. Olen kuuhullu. Täydenkuun aikaan olen valtavan energinen. Pitää hoitaa kaiken maailman asiat (varata hammaslääkäri, käydä kampaajalla), siivota, tehdä keskeneräiset käsityöt valmiiksi....
9. Silloin tällöin ystävättäreni kanssa nostelemme kortteja toisillemme.
10. Kirjoittelen toisinaan runoja. Sellaisia vapaamuotoisia ja ihan omaksi ilokseni.
11. Tykkään täsmällisyydestä ja siitä että sovitut asiat pidetään.

Minulle esitettyihin 11 kysymykseen vastaukset:


1. Mitä et koskaan tekisi?
En koskaan pettäisi ystävää. Hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia.

2. Oletko ollut koiravaljakon kyydissä/ katsomassa koiravaljakkokilpailuja?
En ole koskaan saanut tilaisuutta osallistua tällaiseen menoon. Heppa-ajelulla olen kylläkin ollut, ihan aikuisiällä.

3. Kerro jokin kokemus/tapahtuma joka on jäänyt lähtemättömästi mieleesi.
Lasten syntymät. Poikani syntyi keisarin leikkauksella ja näin hänet vasta seuraavana päivänä happikaapissa. Tyttäreni tupsahti joulukiireiden keskelle ihan oman aikataulunsa mukaisesti.

4. Harrastatko jotain hyväntekeväisyyttä?
Onko ystäväperheenä toimiminen hyväntekeväisyyttä? Olimme kahdelle intialaiselle pojalle ystäväperheenä. He opiskelivat ammattikorkeakoulussa silloisella asuinpaikkakunnallani Lappeenrannassa. Siellä toiminta alkoi seurakunnan ja oppilaitosten yhteistyönä. Nyt pojat ovat jo valmistuneet ja muuttaneet mutta olemme edelleen toisen kaveruksen kanssa tekemisissä. Kävipä hänen äitinsäkin meillä vierailulla. Se oli meille elämys. Ystäväperheenä toimiminen on ollut hauskaa ja avartavaa. Usein istuimme meillä tai heidän luonaan, kuinkas muuten kuin ruoan merkeissä. Saimme autenttista tietoa Intiasta, heidän tavoistaan, perinteistään jne. He puolestaan saivat kontaktin suomalaiseen elämään ja ihmisiin. Käytimme heitä mökillä saunassa ja uimassa. Kyläiltiin myös sukulaisten ja ystävien luona. Kutsu Intiaan on olemassa, kunpa sinne joskus pääsisi.

5. Kumpaa teet mieluummin, kotimaan vai ulkomaan matkailua?
Tykkään matkustelusta yleensä. Nyt viime aikoina on suunnattu ulkomaille. Muutama vuosi sitten kiersimme Pielisen. Kaikkialla on mielenkiintoista nähtävää. Matkustan aina kun on tilaisuus...ihan minne vaan.

6. Mikä tilkkuilussa sinua kiehtoo?
Värit ja niiden sommittelu. Ja tietysti olen nuukajussi. Kaikista tähteistä pitäisi saada jotain aikaiseksi. En raaskisi heittää mitään pois. Usein näistä tuleekin kaikista parhaita töitä.

7. Vuodenaika josta pidät.
Syksyllä pursuan energiaa. Se on parasta aikaani. Kaikissa vuodenajoissa tosin on hyvät puolensa. Harrastuksetkin menevät vähän sen mukaan.

8. Onko jokin ruoka josta et pidä?
Veripalttu. Veritaikinaa paistettu pellillä ja päällä vatkattua kananmunaa joka on paistunut samassa vuoassa, ikään kuin munakasta. Syötiin puolukkahillon kanssa. Peruskoulussa sitä oli silloin tällöin ruokana ja niinä päivinä tuppasi nälkä yllättämään jo ennen kotiin pääsyä. Nykyisellään olen kyllä aika utelias maistelemaan matkoillakin kaikenlaista.

9. Mikä väri kuvastaa sinua?
Ehdottomasti punainen, sellainen täyteläinen punainen, siinä on niin paljon punaista ettei enempää mahdu. Punaisissa vaatteissa olen parhaimmillani. Sisustuksessakin tykkään että punaista on ainakin ripaus.

10. Mistä haaveilet?
Maaseudun kupeessa ihanasta pikkutalosta ja sen sisustamisesta. Piha, puutarha, oma rauhallinen ympäristö, omenapuut, kasvimaa, kukkapenkit. Sellaisesta minä haaveilen.

11. Luetko kirjoja ja jos, niin minkälaisia?
Jaahas. Nyt olen vallan keskittynyt käsitöihin. Kuluvalla viikolla kumminkin pyörähdin kirjastossa ja nappasin mukaani Reijo Mäen Vares-sarjaan kuuluvan "Sheriffin". Sitä en muistaakseni ole lukenut. Luin myös kaikki Kuopiolais-dekkarit. Marko Kilpi, kirjoittava poliisi: loistavaa kerrontaa, ihmiskuvauksia ja seikkailut tapahtuvat Kuopiossa.Tykkään jännityksestä, kotimaisesta ja ulkomaisesta. Se rentouttaa ja vie ajatukset toiseen maailmaan. Eli, kyllä, luen kirjoja.



Sittenpä minun tekemiin kysymyksiin haastettaville blogiystäville

1. Mikä on rakkain esineesi?
2. Minkä taidon haluaisit omata?
3. Lempielokuvasi?
4. Mistä nautit arjessa eniten!?
5. Mistä saat inspiraation töihisi?
6. Mikä saa sinut iloiseksi?
7. Minkä vaatteen olet ostanut viimeksi?
8. Mikä on bravuuriruokasi kun tulee vieraita?
9. Oletko sisustanut kotisi valmiiksi kerralla vai onko aina joku projekti menossa?
10. Käytkö näyttelyissä?
11. Mikä on upein käsityösi?

Mielenkiintoinen haaste on kierrellyt jo siellä ja täällä. Minä puolestani jatkan edelleen kahdelle blogin pitäjälle: Kirjava lankakerä ja Herttamaija. Toivottavasti innostutte tästä hupimielisestä bloggaajien tutustumisleikistä!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille sinne jonnekin missä lienettekin!

 

Huutelen minä täältä Pohjois-Savosta