Terveisiä Albaniasta!

 

Positiivinen yllätys. Upea kangaskauppa loputtomine hyllymetreineen, toinen toistaan kauniimpien kankaiden valikoima. Tuota ylläolevaa ostin pätkän. Damastikuvioinen kangas on kaksipuoleinen. Joukossa kimaltelee hopealankoja. Voitte olla varmoja että tulee olemaan suuria vaikeuksia kumpaa puolta käyttäisin ja mihin sen raaskin käyttää.

 

 

 

Hintataso on huomattavan edullinen Suomeen verrattuna. Linja-auto kyyti kaupunki alueella maksoi 40 lekëä eli 27cnt. Kahvit ja leivokset kahdelle sai noin 100-120 lekëllä. Siis noin 70cnt:llä- eurolla.

 

 

 

Ensimmäinen mielikuva astellessani Tiranassa oli kuin mennessäni ensimmäisen kerran Tallinnaan. Silloin kolmisen kymmentä vuotta sitten. Rauhallista, ei päällekäyvää kaupallisuutta.

 

 Upeat palmuin koristellut bulevardit ja aukiot olivat kaunista katsottavaa merenrantakaupungissa Durresissa. Ilmasto ja kasvillisuus on välimerellinen.

 

 

Paikalliset viettävät jo syksyä. Kulkevat villatakissa tai jopa paremmassa takissa. Minulle ilma oli kuin Suomen kesällä. +20 -  25 riittää vallan mainiosti ja merivesi mukavan lämpöistä.

 

Tiranassa katse kääntyy jyhkeille vuorille. Dajti vuorilta puolestaan avautuu hulppeat näkymät alas Tiranaan. Mukava maisema reitti kaapelihissillä on kokemisen arvoinen.

 

Auringonlasku vuorten taakse on vertaansa vailla.

 

Elämän meno on länsimaistunut. Uskonnon vaikutus ei katukuvassa näy. Myöskään massaturismi ei ole vielä ehtinyt turmella kaunista maata. Kulttuuri on mukava sekoitus erilaisista aineksista. Rakennuksissa näkyy kommunistinen aikakausi yhtälailla kuin Ottomaanien vallan aikana rakennetut moskeijat. 1930-luvun Italialainen arkkitehtuuri on sopusoinnussa nykyrakentamisen kanssa omana väripilkkunaan. Myöskin ruokaperinteessä maistuu Kreikan, Turkin ja Italian osuus.

 

Pakettimatkoja ei Suomesta ainakaan tällä hetkellä ole. Suunnittelimme ja varasimme lentomme Helsingistä Istanbuliin ja sieltä Tiranaan netin kautta. Samoin hotelli löytyi netistä. Hotelli Baron sijaitsi n. 3 kilometrin päässä Tiranan keskustasta. Vähän kuin maaseudulla, aamulla kukko kiekui takapihalla. Naapuritalon takapihalla oli lehmä ja vuohia.

 

 

 



 

Tämä oli meidän kurkistus yhteen (meille) tuntemattomaan maahan ja kulttuuriin. Kulkeminen oli helppoa. Suurimmaksi osaksi selviää englannin kielellä mutta maassa puhutaan heidän oman kielensä lisäksi hyvin myös italiaa ja saksaa. Albanialaiset ovat iloisia, avoimia ja erittäin ystävällisiä. Voin lämpimästi suositella  maata omatoimimatkaajille.

 

 

 

Reissussa rähjääntyy. Väsynyt mutta virkistynyt Poutapilvi