Sitä nyt niin muodikasta lajia kutsutaan hortoiluksi. Käy kevyestä liikunnastakin. Näin alkajaisiksi minä tahdoin kokeilla miltä maistuu voikukan nuput.
Aamukävelylläni keräsin pikkupussillisen sateen raikkaita voikukan nuppuja, niitä kaikkein pienimpiä. Ovat kuulemma makeimpia, ei yhtään kitkeriä. Napsin saaliini nopeasti, peukalon kynsi oli paras työväline. Jokunen sauvakävelijä puhalteli ohitseni kummastuneen näköisenä. Mutta ei sen niin väliä. Eipä arvannut millä asialla olin.
Kotona katkoin vielä jäljelle jääneet varren pätkät pois. Niistä tulee karvas maku, mainittiin nettikeskusteluissa. Huuhdoin nuput hyvin. Sitten vaan voita pannulle. Pyörittelin siinä tovin, minuutin tai kaksi. Päälle sirottelin sitruunan mehua (ihan pullosta vaan) ja pikkasen mustapippuria. Pyöritellessä tein munakastaikinan. Vähän kermaa lorautin sekaan, muuten ihan kuten normaalistikin teen. Kumosin taikinan voikukan nuppujen päälle ja annoin kypsyä.
En ollut uskoa itsekään mutta tuli maukas aamupala. Nuput olivat pehmeitä ja maistuivat ruusukaalille. Hyvää minun mielestäni ja terveellistäkin mikäli uskomme asialle vihkiytyneitä ja miksi emme uskoisi. Asiasta lisää superruokaa sivuilta ja
reseptejä vaikka täältä.
Noita marinoituja voikukkakapriksia tekisi mieleni kokeilla. Täytynee lähteä hortoilemaan vielä uudemman kerran. Villivihanneksia on vaikka millä mitalla ja niistä mielenkiintoisia reseptejä ja kokemuksia netti pullollaan.
Nyt vitamiini annoksestani voimaantuneena käyn kankaideni kimppuun. Nyt onkin tullut taukoa syystä jos toisesta. Aloitan katselemalla kankaitani, ihailemalla värejä. Siitä se sitten lähtee, toivottavasti.
Kun näette jonkun kulkevan pellolla tai puskissa pussi kädessään niin se olen minä. Villit terkut kaikille.
Poutapilvi
Noita marinoituja voikukkakapriksia tekisi mieleni kokeilla. Täytynee lähteä hortoilemaan vielä uudemman kerran. Villivihanneksia on vaikka millä mitalla ja niistä mielenkiintoisia reseptejä ja kokemuksia netti pullollaan.
Nyt vitamiini annoksestani voimaantuneena käyn kankaideni kimppuun. Nyt onkin tullut taukoa syystä jos toisesta. Aloitan katselemalla kankaitani, ihailemalla värejä. Siitä se sitten lähtee, toivottavasti.
Kun näette jonkun kulkevan pellolla tai puskissa pussi kädessään niin se olen minä. Villit terkut kaikille.
Poutapilvi
Ehkä kokeilen, ehkä en. Munakkaassa ne varmasti maistuisi.
VastaaPoistaTuota pitäisi kokeilla! En tiennytkään, että niitä käytetään noin. Kieltämättä on pieni ennakkoluulo...
VastaaPoistaPiti tulla ihan tsiikaamaan jotta voikukkiakos täällä ommellaan nyt :D Tiedätkös, olen kokeillut noita "ruusukaaleja" tehdä, mulla ol varmaan väärät mausteet tai "hienostuneet" makunystyrät kun ei maistunut. Jätän vastaisuudessa pihalle silmän iloksi ja muiden kasvien riesaksi.
VastaaPoistaAina oppii jotain uutta:) Villit terkut myös sinulle!
VastaaPoistaihan huomaamatta tulee kàveltyà pitempàànkin kun keràilee kaikenlaista luonnossa, erilaisia lehtià ja kukkia salaatteihin, keittoihin ja yrttiteehen, taatusti maistuvat. Raita
VastaaPoistaHerkulliselta näyttää hortoiluruokasi ja on varmaan terveellistäkin.
VastaaPoistaOlen myös laskeskellut kuinka monenlaista syötävää meidänkin pihassa kasvaa ihan sen enempää kylvämättä! Käyttämättäkin on jäänyt vielä :)
VastaaPoistaKeväällä näihin aina innostuu kun kaikki on niin nuorta ja mehevää.
VastaaPoistaWhat you're saying is completely true. I know that everybody must say the same thing, but I just think that you put it in a way that everyone can understand. I'm sure you'll reach so many people with what you've got to say.
VastaaPoista