Viileitä kelejä riittää - lapselle villatakki

Kevät ja kesä tuli niin tohinalla että jäin ihan jalkoihin. Sitä odottaa aina niin tosissaan. Neule on odotellut turhankin pitkään valmistumistaan. Näyttää kuitenkin, ainakin toistaiseksi, että käyttöä tulee olemaan jatkossakin.

Langat on valittu vain värien perusteella, mitä nyt sattui jo valmiina kotona olemaan. Iloista kesäistä, sen seitsemää eri sorttia: kahta erilaista vihreää, kahta erilaista punaista, kahta erisävuistä valkoista ja yksi yhteensopiva liukuvärjätty. Materiaali vaihtelee villasta, akryylin kautta puuvillaan. Mallia ja kokoa on katsottu vanhasta sopivasta verkkatakista. 

Takin neuloin ylhäältä alaspäin. Eli aloitin olkapäiltä. Kainaloiden alla yhdistin etu ja takakappaleet ja neuloin alaspäin. Muuten kaikki on oikeaa mutta silloin tällöin nurja kerros sekottaa muutenkin ripokirjavaa neulosta. Raidat on tarkoituksella ihan miten sattuu. Aina siitä kerästä mikä näytti olevan suurin, kaikkien piti riittää kutakuinkin loppuun asti.

Tilauksen tekijä pääsi vihdoin ja viimein pukemaan villatakin päälleen. Kokeiltiin onko takki lämmin ja riittävän pehmeä. 

Mammulassa on aina vähän toisenlaista puuhaa kuin kotona. Tuli samalla ratkaistua lankarullien mysteeri. Ihan itse keksi että niistähän voi rakennella vaikka tornin. (Huom asuun sopivat rullien värit)

Samalla toivotan teille kaikille ihanaa suven ja valon juhlaa. Hyvää Juhannusta!

Terveisin Poutapilvi

Rosee-tekniikkaa kaulaliinaan

 

 

Kaikki alkoi innokkaissa käsissä syntyneistä villaruusuista. Rosee kehikko sai kyytiä pitkästä aikaa. Pienet kädet pyörittelivät ison kasan ruusuja. Sitten mietittiin mitä niistä voisi tehdä.

 

 

 

Taiteilijan päässä syttyi ajatus että kaulaliinahan niistä. Yhdessä lankakauppaan ja liinan värin valinta. Se ei kauan kestänyt. Silmät hakeutuivat heti turkoosien lankojen luokse ja valinta oli sillä selvä. Kauneimmat ruusut sitten pääsivät koristamaan kaulaliinaa. Pituutta neulottiin sen verran että liinan voi kiepauttaa parikin kertaa kaulan ympäri.

Talvilomalaisten kanssa on nautittu niin paukkupakkasista kuin aurinkoisistakin päivistä. Onpa toisinaan heittänyt plussankin puolelle ja silloin tällaiset varusteet ei ole olleet tarpeen lainkaan. Pääasia että on ollut hauskaa.

 

Muutoin olenkin  laiskotellut. Yhtä asiaa olen kuitenkin harjoitellut: keinutuolissa keinumista. En ole aiemmin ollut lainkaan keinutuoleista innostunut. Nyt taidan kaikesta huolimatta pyörtää aiemmat puheeni ja hyväksyä keinutuolit elämääni. Tapaamani tuoli on niin mukava, ei keikkaa ympäri, hyvä istua ja siinä on hyvä neuloa. Neulomuksista sitten erikseen. Siihen asti katsellaan ja kuunnellaan kevään edistymistä.

 

Kävimme pitkospuu-polulla ihastelemassa solisevan veden ääntä, halailemassa puita ja ottamassa energiaa. Pitkän harmaan kauden jälkeen auringon paiste tuntuu kasvoilla niin ihanalta. Tästä kaikesta hullaantuneena oli pakko löytää pikkujoen varrelta paikka missä sain pestä kasvoni luonnon vedellä. Voi sitä onnen tunnetta!

 

 

 

 

Aurinkoisin terveisin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puuvillaneule vauvalle

 

On niin vauvateemaista nämä minun tekemiset. Tässä kumminkin neule n. 80 cm kokoiselle tytön tyllerölle. Lankana on puhdas monivärinen puuvilla. Napit valkkasin oman makuni mukaan. Kuulemma ovat käyttäjänkin mieleen: niitä hypistellessä automatka sujuu rattoisammin. Reunat huolittelin virkkaamalla. Sivut yhdistin virkkaamalla. Hihojen silmukat on poimittu kädentien reunasta.

 

Tässä koko kesäsetti! Aloitin mekon uudistamisesta ja niin edelleen osa kerrallaan ja saman tien käyttöön. Sain vaatteet vielä yhteiskuvaankin vierailullani. Huomaa vielä päälaelle hattuun kiinnitetty kukka. Ompa aika hauska ilmestys tämä neiti kesäheinä!

 

 

 

Terkuin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Vauvalle valloittavaa valkoista

 

 

Puikot on käyneet kuumana. Minulle aika iso urakka tehdä näin monimutkainen ja iso työ.  (Edellisistä neulotuista potkuhousuista onkin abaut 30 vuotta). Vinkkiä ja mallia otin Kauneimmat käsityöt-lehdestä numerosta 2/2005. Kaikki piti kumminkin sovittaa lankaan, mallineuleeseen, tiheyteen sun muuhun. Otin paperiset kaavat potkuhousuista, nutusta ja myssystä joihin vertasin. Sain jonkinlaiset mitat, apuvälineen laskelmilleni mallineuleen, lisäysten ja kavennusten suunnittelemiselle. Lankana minulla oli Katia 100% merino villa. Suloisen pehmeä, konepestävä ja mitä ihanin neuloa.

 

Koko setti tuli 3-6 kk ikäiselle vaaville. Pistin neuloessani vihkoon ylös silmukkalukuja ja mittoja vastaisuuden varalle. Ohje siis on tallessa. On vaan niin konstikas selittää että on parempi etten tänne koetakaan kirjoittaa. Autan kyllä mielelläni jos joku kiinnostuu ja tarvitsee ohjetta.

Napeiksi valitsin valkoiset joissa on vähän kultahippuja kimaltelemassa. Talviprinsessalle pitää olla vähän glamouria.

 



 

Käytin samaa mallineuletta kaikissa setin osissa. Myssyyn näin facebookissa hyvän idean. Aloitetaan kuten tavallinen pipo. MUTTA neulotaan aluksi tasona, noin 10cm tässä tapauksessa. Yhdistetään ympyräksi, neulotaan tavalliseen tapaan ja tehdään kavennukset ajallaan. Ei tarvitse tehdä erillisiä korvalappuja. Minusta tämä konsti oli superhelppo. Niskaan neuloin jälkikäteen muutaman kerroksen ainaoikeeta ja virkkasin nauhat.

 

Tätä pitsineuletta neuloin potkuhousujen yläosaan. Tuo alempi toistuu kaikissa osissa.

 



 

Toivottavasti on tytön-tylleröiselle sopiva. Posti lähti pakettia kiikuttamaan joten muutaman päivän kuluessa se selviää.

 

*****************

 

Mahtavaa saada työ valmiiksi, katsoa ja hivellä silityksen jälkeen kaunista lopputulosta. Nyt elämä taas tuntuu olevan ruusuilla tanssimista. Välillä piikki pistää varpaaseen, mutta ei se haittaa. Pääasia että musiikki soi ja helmat hulmuaa!

 

 

Iloisin terveisin Poutapilvi

 

 

 

 

 Ja uutta neuletta suunnittelemaan...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Domino peitto

 

 

 

Tein villalangasta vauvalle peiton domino-neuleena. En ollut aiemmin tällaista neuletta tehnyt ja vähän piti harjoitella tekniikkaa. Loppu sujuikin sitten hienosti.

 

Aloitin kulmasta ja loin 35 silmukkaa. Tämä oli varmasti maksimi sukkapuikoilla. Ruuduista tuli noin 10 cm X 10 cm. 8 kerrosta neuloin aina oikein neuleena, sitten sileää oikeeta. Reunojen kolmiot on neulottu viimeiseksi ja aina oikein neuleena. Lankana on 7-veikkaa, Jannea ja muita tuntemattomia saman vahvuisia tutturoita. Koetin saada mahdollisimman paljon erivärisiä ruutuja: sinisiä, punaisia, keltaisia, vihreitä, liiloja, oransseja, valkoista (tummin sininen näyttää kuvassa ihan mustalta mutta ei vauvalle sentään mustaa laiteta).

 



 



 

Reunat virkkasin farkun värisellä langalla. Muuten niin kantikkaaksi muodostuneeseen kulmaan halusin pyöreyttä ja tein kuvan näköisen sommitelman. Virkkasin kulmassa edestakaisin ja korkeampia silmukoita. Sain kerroksia enemmän kuin reunaan muutoin tuli, siitä pyöreys.

 

 

 

Valmis peitto on kooltaan kutakuinkin 80 cm X 65 cm. Miellyttävä tuttavuus tämä domino. Syttyi heti mielihalu tehdä tätä lisääkin ja ideoita mihin tätä voisi käyttää. Ystävättäreni on tehnyt tyynyn päällisiä. Tähän työhön halusin paljon värejä mutta neuleen kuvio tulee esille myös kahdella tai yhdelläkin värillä.

 

 

Marraskuun viimeistä viedään,

terveisin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Villakapalo ja muita tykötarpeita vauvalle

 

 

 

Ruskan värejä syysvauvalle.

 

Pikkuiset sukat 10 silmukalla, kintaat ja pikkupipo. Villakapalo olikin minulle uusi tuttavuus. Tällaista oli toivottu joten niinhän se oli kokeiltava. Vaikeahan se ei ole tehdä ja paksusta langasta se tulisi tosi nopeasti. Minä valitsin langan värien mukaan ja neuloin 2,5 puikoilla. Menikin sitten tunti poikineen. Lisäilin jo vaihtuvavärisen langan raitojen joukkoon vielä omia piristyksiäni. Langanpäitä tulikin sitten aika roimasti pääteltäväksi.

 

Kuvauspäivänä olikin mukava usva, järvi oli aivan tyyni. Sammaleiset kivet sattuvat neulomukseni väritykseen just passelisti.

 

 

 

 

Syysterveisin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Vauvan junasukkia

 

Vauvoja odotettavissa! Opettelin vauvan junasukkien tekoa, ihan omasta päästä. Ensimmäisistä sinisistä tuli liian suuret, ehkä puolivuotiaalle sopivat. Neuloin ne 10s x 4. Joten piti tehdä toiset jotka sopivat paremmin vastasyntyneelle. Neuloin 8s x 4 puikolla. Lankana kummassakin Novitan Nalle. Pienen sukan teko on aika työläs. Samalla vaivalla neuloisi isommatkin sukat.

 

Vartta sinisiin sukkiin neuloin joustimena 1o, 1n 10 kerrosta.

Sen jälkeen 4 krs oikein.

Sitten 10 krs nurin, 8 krs oikein, 10 krs nurin, 8 krs oikein, 10 krs nurin ja vielä 4krs oikein.

Ja sitten joustinta kuten alussa 1o, 1n 6 krs.

Tämän jälkeen kantapää ja kiilakavennukset. Sileää oikeaa 12 krs ja kärkikavennukset. Varren pituus suoraksi venytettynä 18 cm, sukan terän pituus kokonaisuudessaan 13 cm.

 

 

 

Näihin vastasyntyneen sukkiin neuloin varren samoin mutta vain 2 kertaa (10 kerrosta nurin ja 6krs oikein). Sukan varren pituus suoraksi venytettynä 14cm ja terän pituus 9cm. Tämä ohje on sellainen oma versioni junasukista.

 

Nyt kaikki kevätvauvoille junasukkia neulomaan!

 

Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Pipoo ja kaulahuivii

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ympäri maailmaa!

Tänä päivänä valmistuivat leikki-ikäisen lapsen pipo ja kaulaliina. Pipossa lankana Adriafil Knitcol vaihtuvavärinen superwash villalanka. Silmukoita 98 ja puikot 3,5. Kaulaliina ehdottoman kutiamattomuuden vuoksi akryyliä, Novitan Ipana lankaa. Neuloin piposta jääneen langan raidoiksi huivin päihin. Nämä menevät 6 vuotiaalle villiviikarille, joten konepestävyys on varmasti äidin mieleen! Toivottavasti tamineet ovat mieleiset pikkupojalle.

Keli on täällä Savon kulmalla tuhruinen, ei vielä sada mitään mutta harmaata on. Päivä menee kaikenlaista pientä puuhastellessa ja illalla juhlia katsoessa.

Poutapilvi

Subito kaulahuivi

 

Tänään pakkaspäivän kunniaksi paksu kaulaliina. Lankana Austermannin Subito. Upea pehmeä monivärinen lanka, ja minun tapauksessani punaisen eri sävyt tietysti! Neuloin 7 silmukalla kaikkein kapeimmista langan "lenksuista" edestakaisneuleena. Puikot oli 7 numeroiset. Pituutta tuli n. 180-190cm. Menee hienosti kaksi kierrosta kaulan ympäri. Aikaa meni ehkä parisen tuntia pieni kahvipaussi mukaan lukien. Tulee äkkiä yhdestä kerästä vaikka pukinkonttiin pehmeä paketti!

 

 

Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensilumi

 

Aamulla olin nenä kiinni ikkunassa kuin pikkutyttönä. Ihanaa, lunta on satanut! En sentään kaivanut suksia ja liukureita esille, mutta melkein. Kameran kanssa ulos räntäsateeseen. Tällä Pohjois-Savon kulmalla oli kertynyt sellainen 5 cm nurmikolle. Olisi siinä jo pulkalla päässyt vauhdit ottamaan!

 

 

Uimapaikallani rantakoivukin värjötteli sen näköisenä että mieluiten kasvaisi jossain lämpimässä paikassa. 

 

Pihakuusi oli saanut kevyen hunnun ylleen. Tuli ihan jouluinen olo.

 

Loput lehdet saanevat nyt tuulen myötä kyytiä. Minä olen niitä jo haravalla hätistellyt mutta toiset ne vaan ovat sitkeästi olleet kiinni puussa.

 

Juuri ajoissa, ennen lumisadetta, ennätimme tehdä pihahommat hyvälle mallille. Viikko sitten nostimme porkkanat ja valkosipulit. Pari viikkoa sitten saimme liiterin täyteen puita ja kumoon pari lahoa pihakoivua, jotka myös jo ennätimme kärrätä liiteriin pienempinä palasina. Kiitos upeiden aurinkoisten päivien. Tulipa pujahdettua sienimetsäänkin vielä viime viikolla. Saaliina suppilovahveroita kevyt pussillinen.

 

Nyt on ihana olla sisällä lämpöisessä, sytytellä kynttilöitä ja ottaa neule syliin. Hätäinen hämäläinen kun  olen, mulla on kolme pipoa tulossa yhtäaikaa. Meinaa jo puikkopula iskeä kun kaikkia neulon suunnilleen saman kokoisilla. Niinpä eilen kirpparilta koppasin pyöröneulepuikot ja sukkapuikkoja 1 eur/ nippu.

 

Itselleni tein punaisen; Katya Azteca. Sinisestä tulee puolisolleni lämpöistä päähän pantavaa. Täytynee tehdä aloitus uudelleen, kun on liian löysä. Menee pipo silmille! Lankana yönsininen Kaiku. Vaaleasta Usvasta tulee vaihtuvavärisen kimaltelevan kanssa Blin bling pipo eskarilaiselle.

 

Näillä mennään. Olen sitäpaitsi hyvin onnellinen juuri nyt, olen saanut ihka oman Lukijan tänne plogiini. Tervetuloa Narukerä! Ruusu Sinulle kiitokseksi kommentistasi. Toivottavasti joku muukin uskaltautuu!!

 

Poutapilvi

 

 

 

 

 

Koukutut varret, neulotut terät

 

Ennen helteiden alkua, peltikaton maalauskeliä ootellessa, koukkusin näiden sukkien varret. Vaihtuvaväristä kimaltelevaa ja yksiväristä pinkkiä. Sitten syvänharmaalla hieman joustinta nilkkaan, perussukka vahvistettuine kantapäineen.

 

Sateisesta viikonlopusta oli se hyöty, että sain sukat valmiiksi. Reunustin rapuvirkkauksella sukansuut, tein nappilenksut, valkkasin nappikokoelmista sopivat napit ja ompelin kiinni.  Vielä reunuksen värisellä liilalla langalla kirjoin muutaman kukan teräosaan. Voisko pikkutyttö näistä tykätä, tokaluokkalainen neiti?

 

Hyvää mieltä koulutielle!

 

 

 Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Neuleämpäri

 

Otetaan iloisen värinen ämpäri, leikattua räsykudetta kerä ja suuret puikot.

 

Asettaudutaan mukavaan asentoon pihapenkille puiden katveeseen. Luodaan mieleenjuolahtava määrä silmukoita ja aletaan neuloa. Hyvä tehdä ulkona, koska kuuma tulee ellei ole jo alottaessa.

 

Tästä tuli kukkapurkin neulepaita nappeineen kaikkineen. Sen avulla voi sovittaa "väärän väriset" purkit huoneen sisustukseen sopiviksi.

 

Tässä komeilee tuliaisiksi saamani orkidea uudessa neuleessa.

 

Ämpärin uusio käyttöä, jos alkaa marjojen poimiminen kyllästyttää, niin kuin minua!

 

 

 

Poutapilvi

 

 

 

 

Noita-akkasukat

Kippuravarpaille lämmikettä

Pääsiäisen innoittamana ja muuten vaan tekemisen puutteessa. Kokeilin nyt vaihteeksi tällaista tyyliä. Ja harmaata on, niin kuin ulkonakin.

Nämä jää ihan itselle omaan käyttöön. Kohta pääsee pihalle saapastelemaan, näin toivon. Vaikkakaan hanget ei ole vielä vajonneet juurikaan auringon paisteesta huolimatta.

Poutapilvi



Minut on tyrmätty

Harmistus on tunteista päällimmäisin. Kauniit aurinkoiset päivät olen makoillut peittoihin kääriytyneenä. Flunssa, se tuli yllättäen kuin isku leukaan. En edes muistanut millaista se on. Viimetalven kävin uljaasti avannossa enkä sairastanut yhtään. Nyt en ole niin tehnyt, joten tässä sitä ollaan. Laiskana vällyjen välissä, toiset hiihtelevät aurinkoisilla hangilla. Vähänkös harmittaa.

 

 

Kävin vakoilemassa mitä meitin "raksalle" kuuluu.

 

Hiukan arveluttava asetelma. Miehelläni ja minulla on kyllä hieman erilainen kauneuskäsitys. Toivon kumminkin ettei tuo jää koristeeksi, olin ajatellut vähän toisenlaista, vaikka valkoisista esineistä pidänkin.

Pohjamaalausta, kittausta, hiontaa. Siitä siis valkoiset jalanjäljet, jotka työmaalta kulkevat jääkaapille. 

 



 

Tästä siis tulee vieraskamari. Hmm.. hiukan tuotekehittelyä vielä, joskin värimaailma on ok, ehkä liian kirjava vaikutelma kumminkin.

 

 

Kuumeisen hikisin sormin olen välillä jaksanut puikkoja heilutella. Tässä jatkoa sille hullulle idealle, jonka aloitin kuudella puikolla keskeltä. Tämä on edennyt vähän kuin kuvanveisto ja nyt alkaa jo hahmottua mikä langoista muotoutuu...jos siitä ikinä mitään muotoutuu...