Kuka kurkkii metsän laidassa, lehmi aidan lomassa? Loikkii mättäiden välissä ja pysähtyy kuuntelemaan. Sitten häviää metsän hämärään.
Repolainen häntä kainalossa. Uudet metkut mielessä.
Lasten kanssa viljapellon reunalta tavattu Kettu. Säikähti ilakoivaa lapsilaumaa, ei halunnut tulla silitettäväksi. Pujahti puolukka mättäiden taakse ja kuusien sekaan.
Omasta päästä ja vähistä tarpeista. Inspiraatio on sekoitus todellisuutta ja tarua... itsekin menin sekaisin kumpi on kumpaa...
Kaikille lukijoilleni ihanaisia syyspäiviä.
Poutapilvi