Yksisarvisia ja leppäkerttuja

 Nopeita ompeluksia pikkutytöille. Yksi sauma, helma ja kuminauha vyötärölle. Tarpeeksi helppo ja nopea ompelus. Pöydällä saumuri ja ompelukone. Yksisarvis-kangas ihastutti minut kangaskaupassa. Leppis juttu on myös uutta kangasta. Syksyn käsityömessuilta hankittua. Ruutu ja raitakangas on kierrätettyjä. Tarkoittaa omasta pieneksi jääneestä puserosta helmaosa käyttöön. Loput raakasti roskikseen. Hamosia on nyt joka lähtöön. 

Uimakelit alkaa olla parhaimmillaan, Mittari näyttää suloisia lukemia. Äitienpäivästä saakka olen käynyt uimassa lähes joka päivä.

Reilun viikon takaiseen retkeen suolle liittyi tämä iloinen yllätys. Lakka kukki suolla komeasti. En ole vuosikausiin moista nähnyt. Suotuisien säiden ansiosta on toivoa että saamme satoakin. Mikä sen ihanampaa. Ai että missä? Se on tietysti salaisuus. Hyvät marjapaikat pidetään omana tietona.

Toisen ihmeen kohtasin eilen. Kukkiva hevoskastanja. En ole tätäkään nähnyt. Ainakaan näillä leveysasteilla. Ehkä joskus ulkomailla. Enkä silloin ole tiennyt mikä puu on ollut kyseessä.

Pitkä tauko kirjoittelussani juontaa juurensa surullisiin tapahtumiin elämässäni. Isäni sairastuminen ja poisnukkuminen olivat rankka kokemus. En ole saanut mitään julkaisukelpoista aikaiseksi. Nyt olen pahimman yli päässyt. Koetan saada elämäni takaisin oikeille raiteille . Kesä tuo paljon iloisia asioita tullessaan.

Ihanaa, upeaa kesää myös Sinulle lukijani

Nähdään taas

Terkuin Poutapilvi

Viileitä kelejä riittää - lapselle villatakki

Kevät ja kesä tuli niin tohinalla että jäin ihan jalkoihin. Sitä odottaa aina niin tosissaan. Neule on odotellut turhankin pitkään valmistumistaan. Näyttää kuitenkin, ainakin toistaiseksi, että käyttöä tulee olemaan jatkossakin.

Langat on valittu vain värien perusteella, mitä nyt sattui jo valmiina kotona olemaan. Iloista kesäistä, sen seitsemää eri sorttia: kahta erilaista vihreää, kahta erilaista punaista, kahta erisävuistä valkoista ja yksi yhteensopiva liukuvärjätty. Materiaali vaihtelee villasta, akryylin kautta puuvillaan. Mallia ja kokoa on katsottu vanhasta sopivasta verkkatakista. 

Takin neuloin ylhäältä alaspäin. Eli aloitin olkapäiltä. Kainaloiden alla yhdistin etu ja takakappaleet ja neuloin alaspäin. Muuten kaikki on oikeaa mutta silloin tällöin nurja kerros sekottaa muutenkin ripokirjavaa neulosta. Raidat on tarkoituksella ihan miten sattuu. Aina siitä kerästä mikä näytti olevan suurin, kaikkien piti riittää kutakuinkin loppuun asti.

Tilauksen tekijä pääsi vihdoin ja viimein pukemaan villatakin päälleen. Kokeiltiin onko takki lämmin ja riittävän pehmeä. 

Mammulassa on aina vähän toisenlaista puuhaa kuin kotona. Tuli samalla ratkaistua lankarullien mysteeri. Ihan itse keksi että niistähän voi rakennella vaikka tornin. (Huom asuun sopivat rullien värit)

Samalla toivotan teille kaikille ihanaa suven ja valon juhlaa. Hyvää Juhannusta!

Terveisin Poutapilvi