Kokeilutilkut hyötykäyttöön

Pannulappujahan niistä tuli. Kokeilut oli just sopivan kokoisia siihen tarkoitukseen, tai vähän rullaleikkurilla korjailtuna.

 

 

 

Tämä taitaa olla ihan ensimmäinen tilkkutyöharjoitukseni vuosien takaa. Hirsimökkiä laittelin. Kankaat omia värjäämiä myös joskus aikoja sitten. Lappuset on vaan kierineet lipaston laatikossa. Tykkään niin tästä kirjomisesta että sitä laitoin vielä sekaan. Näistä punaisista tuli omat suosikkini.

 

 

 

  Aiemmalta ajalta oli jäänyt pikakolmiokokeiluja. Violetit ja oranssit kankaat ovat omia maalaamia pigmenttivärillä ja suolalla. Teki mieli kirjailla päälle jotakin. Kokeilin tällaistakin. Halusin sekoittaa väritystä ja ettei kuvio näytä niin geometriselta ja palikkamaiselta. Tällaiseen pieneen ja läheltä katsottavaan juttuun se sopii.

 

 

Ruostevärjäys kokeiluja nuo ruskeat tuossa alapuolella. Nekin soveltuivat oikein hyvin tähän pannulappuprojektiin. Käyttöön vaan.
Tässä linkki varsinaiseen ruostevärjäyksen kokeiluun.

 

 

Sitten osastolta silppua ja suikaletta. Sinisävyisiä palasia, kunhan leikkasin jotenkin tähden muotoon asettuvia kappaleita. Ei ole yritettykään niin säntillistä kuviota. Palat yhteen, lämmintä rautaa ja höyryä päälle. Kyllä ne siitä asettuivat.  Kuvio on aplikoitu.

 

Vielä perhepotretti kaikista.

 



 

 

Tilkkuterveisin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 



Aplikaatioita lapselle

 

 

Tässä yksityiskohtia viimepäivien tekemisistäni. Aplikointia ja kirjailua.

 

Hullaannuin näistä pikkuveitikoista ihan täysin. Oli pakko ostaa pois tuo veitikkakangas. Siihen mukaan pikkuruudullista ja aplikoimaan kuviokankaan eläimiä. Vähän vielä köynnöksiä lisäksi koneella kirjoen.

 

 

Tästä leikkisästä kankaasta tuli lapselle pussilakana, 80cm x 120cm.

 

Sitten vielä lisää aplikaatioita kun kerran rupesin. Neliapila-kangas antoi idean tämän pussilakanan koristeluun. Apila-kangas löytyi alekorista, vihreä ja lila omista kompuksista. Vaihtuvavärisellä lilalla kirjailin omien leikkaamien lilojen kukkien ympärille ja keskelle. Kaavan kukkiin otin neliapilan muodosta.

 

Huhuu, siellä hulmutaan. Ah, vielä niin aurinkoisia päiviä ja lisää luvassa.

 

 

 

 

 

Perhoset lehahtivat myös ottamaan aurinkoa. Sain napattua kuviin Neitoperhosen, Amiraaliperhosen ja Sitruunaperhosen.

 

Marjat työllistävät edelleen. Mehumarjat on jo tallessa ja mustikatkin. Puolukat vielä kutsuvat poimijaa... ja enhän minä malta olla menemättä.

 

Uusia ideoita on kovasti kehitteillä. Kunhan tulee ne sadepäivät ja tilkkukurssikin alkaa juuri.

 

 

Vielä niin kesäisin terveisin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Prinsessa Ruusunen- tytön mekko

 

Toiveena oli pinkkiä ja oranssia ja niin syntyi kolmannellekin sisarelle kevätjuhlamekko. Kaava on klassinen malli vaikkakin muotoilin sen "omasta päästäni". Poikkileikkaus on hieman vyötärön yläpuolella ja välissä on tere jota myös kirjailin. Olkapäillä on napit pukemista helpottamaan.

 

Kangas on kaunista ruusukuvioista mutta halusin laittaa oman puumerkkini asuun. Applikoin omia värjäyksiäni miehustaan ja kirjailin päälle. Reilusti isommat kukat erottuvat pienikuvioisesta pohjakankaasta.

 

Mekko takaa näyttää tältä. Pinkki tere kiertää ympäri. Se antaa ryhtiä, korostaa pinkkiä väriä ja rauhoittaa muuten niin kirjavaa kangasta. Vihreää kuvaustaustaa ei nyt tarvinnut kaukaa etsiä. Kevät on puhjennut jo Savonkin sydämeen. Mustikan kukkia oli jo ja aavistus tulevasta sadosta.

Näin sitä mennään helmat hulmuten. Tämä mekko menee ensimmäisen kouluvuotensa päättävälle. Aiemmin tein jo mekon pienimmälle siskokselle ja isosiskolle. Nyt kaikki tyttäret ovat saaneet juhlamekkonsa. Kunpa saisin vielä kaikki samaan kuvaan mekkoineen päivineen.

 

 

Keväisin terveisin

 

Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 





Kevätjuhlamekko tytölle

 

Ompelukone on laulanut, livertänyt oikein kauniisti. Kuvat puhukoot puolestaan.

 

Kangas oli oikea löytö. Herkälle batiikkipohjalle painettu pikkasia kuvioita. Lilat koristeet ovat värjäämääni kangasta. Mekko lähtee 10-vuotiaalle tytölle.

 

 

Terkuin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Kalajuttu- aplikoitu tyyny

 

Kevättalvella auringon paistaessa menen mielelläni pilkille. Istun hiljakseen omien ajatusteni kanssa kasvot aurinkoon käännettynä. Silloin tällöin ongessani tuntuu lupaava nykäisy .. ja kas, taas on kala pussissani. Näin voin olla koko päivän. Silloin tällöin nautiskelen eväitäni ja kupillisen kuumaa termospullostani.

 

Tällä kertaa kalaa tuli hyvänlaisesti. Monenmoisia vonkaleita. Aurinko paistoi ja mieli rauhoittui. Taitaa olla kyllä tänä talvena viimeinen kerta kun ennätin jäälle onkivehkeiden kanssa. Alkavat jäät olla kohta sellaisessa kunnossa ettei sinne enää uskalla mennä. Kotona arvioin saalistani. Keittokirjastani katselin ohjeita mitäkö näistä laittaisin. Keittoa vai savustettuna. Pikkukalat on kyllä voissa paistettuina parhaita!

 

Mutta ei vaineskaan. Nämä ovat Punaisen meren kaloja enkä raaski niitä syödä. Ovat niin kovasti koreita, toinen toistaan värikkäämpiä. Miten lienevätkin eksyneet Kallaveteen? Varmaan kesäksi tulevat tänne puhtaisiin raikkaisiin vesiin. Tarkemmin tarkasteltuani näistä tuli ihan mieleen ystäväni tilkkutyökurssilta. Eri hahmoisia, eri värisiä. Jokainen omanlaisensa persoona ja kaikki iloisesti yhdessä polskien. Kaikki odottavat jäiden lähtevän, kesän tulevan ja vapauttavan koko parven jälleen uusiin seikkailuihin. Syksyllä taas kokoonnumme samoille apajille yhteen, kuulumisia vaihtamaan.

 

 

Sen pituinen se

 

 

 

 

Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Pääsiäisprinsessalle mekko

 

Pienen tytön mekon pyöräytin. Taikina värjäys (taikina batiikki) opissa olin ja siellä aikaansaamani kangas on materiaalina. Kankaan pohjaväri oli vaalean keltainen. Siihen taikinakuviot ja oranssi väri päälle. Vielä pesun jälkeen uudet taikinakuviot ja pinkkisävyinen väri päälle.

 

 

Kevääseen kuuluu myös hento vihreä. Tätä käytin aplikoinnissani.  Päälle kirjoin vielä suosikkiköynnöksiäni. Husqvarnani sai kyytiä.

 

Ei mennyt vaatteen tekokaan ihan tuosta vaan. On niin pitkä aika tämmöisen tekemisestä että työjärjestys on vähän hukassa. Ai että ohjeesta? Kaava on vanha ja sitäkin vielä sovelsin oman pääni mukaan. Työjärjestyskin piti siten keksiä uudelleen. Kaikkea hassuakin sattui mutten niitä kehtaa edes lähteä luettelemaan. Tässä mekko takaa. Nappien väriäkin mallailin ostaessani josko vihreät vai... oranssit sittenkin.

Eteen kaarrokkeeseen kirjailin myös samoja köynnöksiä kuin helmassa. Mielestäni vihreä tere oli "must" tuohon kaarrokkeen ja helmakappaleen väliin. Vuoritin mekon miehustan, olkainten alueen ja kädentiet. Myöskin omaa värjäystä on tuo tipun keltainen.

 



 

Sain kirjailujeni tausta puolestakin siistin joten vuori ei ollut välttämätön senkään vuoksi. Kangas itsessään on aika napakka. Ajattelin että mekosta tulisi liian paksu ja kuuma, alle kun luultavasti puetaan paita ja ehkä sukkahousutkin.

 

 

Pitäähän pikkutyttöjen mekossa vähän olla pitsiä. Löysin Kuopion Napista ja Nauhasta juuri oikean sävyisen sievän vihreän pitsin mekon helmaan.

 



Saumurinikin pääsi pöydälle piitkästä, piitkästä aikaa. Tähän astisissa ompeluksissani olen vaan hurauttanut huolittelut ompelukoneellani. Olen ollut laiska kaivamaan saumuria kaapista, vaihtelemaan lankoja sun muuta säätöä tekemään. Nyt huolittelut jäävät näkyviin joten oli vähän niin kuin pakko. Tämä uskollisesti palvellut koneeni on jo ainakin 25-vuotias. Hankin sen silloin kun oma tyttäreni oli taaperoiässä. Silloin syntyikin paitaa, housua ja vaikka mitä.

 



 

Tätä oli ihana ommella. Väriterapiaa minullekin. Mekolle tulee käyttöäkin nyt isompien sisarusten kevätjuhlien myötä. Pääsiäisprinsessa on valmis juhliin.

 

 

Kaikille oikein ihania Pääsiäispäiviä. Suuret kiitokset kommenteistanne. Ne aina piristävät ja kannustavat. Mukavaa myös huomata että olen saanut pari uutta lukijaakin, tervetuloa!

 

Terveisin Poutapilvi 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Pikkupuuhia

 

Kevätsiivouspuuskassani tulin siivonneeksi tilkutkin pois. Nyt, kun huoneen nurkassa ilman varsinaista työtilaa ompelen, niin meni tovin ennen kuin taas sain aikaiseksi koota työpisteeni toimintakuntoon.

 

Tällaista alkoi syntymään. Näitä voimavärejäni tietysti hamusin. Ensin tilkkuja yhteen ja kirjailua, kuinkas muuten. Kankaina paloja aiemmista töistäni, omia värjäämiä tietty. Ne on niin rakkaita ettei raaski pienintäkään suikaletta heittää pois.

 

Tämä lähti ihan oikeasta tarpeesta. Omat neulani ovat seilanneet milloin missäkin ompeluboxini uumenissa ja vain johonkin kankaanpalaan kiinnitettyinä. Onhan häpeä, ajattelin, etten ole saanut parempaa säilytintä aikaiseksi. Kokeilin neulakirjan tekoa kun näin eräällä tilkkukurssilaisella vallan mallikkaan sellaisen omassa käytössään.

 

 

Kansia tukevoittamassa päällisen ja vuorin välissä on käytöstä poistettua ripsiliinaa. Eivät ainakaan neulat pistele läpi.

 

 

 

Kokoa näille kaveruksille tuli palttiarallaa 10 cm x 14 cm. Nyt uskoisin neulojen pysyvän paremmin tallessa. Ja on se kätevä napata mukaankin kun lähtee ystävättären luokse keikalle.

 

 

Ihania kevään tuntuisia päiviä!

 

 

Tervehtien Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Viimehetken joulutervehdyksiä aplikoimalla

 

  Värjäämistäni vihreistä kankaista ompelin suikaleita yhteen . Näin saadun kankaan kirjailin ompelukoneella erivärisillä koukeroilla. Leikkasin kolmioita, en säännöllisiä vaan vähän niin kuin hyvältä tuntui. Sovelsin tätä tekniikkaani. Tuli erikokoisia ja vähän eri mallisiakin.

 

 

 

Tilkkukurssilaiset tekivät joulukortteja viimeisillä kerroilla. Minä en oikein syttynyt siihen. Katselin kuitenkin aiheita ja miten he toteuttivat korttejaan ja sain tämän idean omiin "kortteihini". Tämä kuusi teema näyttää toistuvan tänä vuonna töissäni. Olenko kurkottanut liian korkealle kuuseen ja kapsahdanko seuraavaksi katajaan näiden tilkkujeni kanssa!?

 

No, se sikseen. Aplikoin kuuset ja lumihanget taustakankaalle, kiinnitin huopatähden, toppasin ja ompelin pannulapuksi. Leikkasin reunakaitaleen samasta kankaasta kuin kuusten tausta. Kirjailin vielä nauhankin ompelukoneellani ennen kiinnitystä. Tuli aika pikkusievää mutta eikös tässä tapauksessa saakin olla.

 

Ihastuin kuusiini ja tähän pannulapputekniikkaan olen myös tykästynyt. Näitä tein ystäville joulutervehdyksiksi lähetettäväksi ja annettaviksi. Sinisävyisiä tänä jouluna. Ikään kuin pakkastaivas ja luminen maisema.

 

Olemme saaneet tänne Pohjois-Savoonkin vihdoin kunnon  lumipeitteen. Ihanaa, ehkä saamme sen pitääkin joulun ajan, ainakin säätiedotusten mukaan sen pitäisi olla mahdollista. Tänään oli niin upea ulkoilu sää, pieni pakkanen eikä ollut harmaata ja pimeää.

 

 

Jouluun on enää kolme yötä, jännittävää! Tontut kurkistelevat ikkunoiden takana, täytynee olla entistä kiltimmin.

 

T: Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Sadonkorjuu pussukka

 

Minulla oli palanen kivaa puutarha-aiheista kangasta. Pala oli pieni mutta siitä huolimatta olin säästellyt sitä ja pähkäillyt mitä siitä tekisin. Kokeilujeni lopputuloksena oli pussukka.

 

 

Tämä oli lähtötilanne. Puutarha-aiheinen keskellä, yläreunaan reippaasti violettia ja alareunaan optimistisesti oranssia. Värit poimin puutarhakankaasta ja mitä sattui varastossani sinnepäin olemaan, punajuurten ja porkkanoiden väristä. Olin kirjonut viime talvena vihreitä köynnöksiä violetin rajakohdalle ja ruskehtavia pisaroita oranssille osalle. Siihen se sitten olikin tössännyt. Kankaan koko oli epämääräinen eikä siitä suoraan saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi.

 

Kokeilukappaleeni oli sen kokoinen, että ei oikein kassiksi riitä ja pussukaksikin siinä ja siinä. Halkaisin kokeiluni kahtia ja jatkoin sivuille päin. Ompelin raidalliset kaitaleet sivuille jotta sain leveyttä lisää.

 

Huomaatteko tässä mitään omituista? Taas minulla oli kiire nähdä miltä pussukka näyttäisi valmiina ja miten värivalintani toimisivat käytännössä. Olin tehnyt muutaman kassin perättäin, niin tietysti aloitin pussukankin kuten kassin. En millään raaskinut purkaa ja niin päätin tehdä pussukkani kuten kassin.

 

Ja tässä seuraava munaus. Tikkasin vuorin kiinni toppaukseen. Hassusti toisen kappaleen vaakasuoraan ja toisen pystyyn. Ei voi olla totta, miksen huomannut tätä jo tehdessäni! En antanut tämänkään häiritä vaan jatkoin silti, halusin saada työni valmiiksi. Ottaisin tästä taas opikseni ja muistaisin virheeni seuraavalla kerralla.

 

Tässä lähikuvaa koristeompeleistani.

 

Sivukappaleisiin kirjoin myös vihreätä köynnöstä yhtenäisyyden vuoksi.

 

Kuten kassissa, minun piti tehdä kaitaleet vetoketjun kiinnitystä varten. Samoin reuna piti huolitella kaitaleella. Vetoketjun laitoin molemmista päistä yli jotta sitä on helpompi vetää kiinni ja auki. Sekään ei onnistunut ihan kivuttomasti. Vetoketjun alkupäähän ommeltavan lärpäkkeen laitto ei ollut mitenkään helppoa. Vetoketjun vedin haittasi kangaspalan kiinnitystä ja jos vetoketjun jätti auki ei homma onnistunut sen paremmin. Ensin se meni vinoon, sitten jotenkin muuten huonosti enkä kelpuuttanut sitä. Laitoin sen varmaan neljään kertaan ja sittenkään se ei näytä täydelliseltä.

 

Kaikista kommelluksista huolimatta pussukka on vihdoin valmis. Kokoa sille kertyi ihan riittävästi, korkeus 20cm, leveys 28cm, pohja n. 8cm. Minusta siitä tuli ihan nätti, ainakin omaan käyttöön se kelpaa. Ja aina pussiin kurkistaessani muistan töppäykseni.

 

 

 

Jotain hyvääkin sentään tähän sadonkorjuu aiheeseen liittyy. Kävimme toissapäivänä poimimassa ensimmäiset suppilovahverot. Enpä ollut hoksannut ottaa kameraa mukaan. Emmekä myöskään ajatelleet että sieni paikassa olisi lunta. Perille saavuttuamme meitä todella odotti yllätys. Sieniä kumminkin pilkisteli suloisesti lumenkin keskeltä. Tästä olisi saanut hienoja kuvia. Toivottavasti lumet vielä sulavat eikä nämä jääneet viimeisiksi.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille ja parempaa sienestys onnea!

 

 

Terkuin Poutapilvi