Villasukat jämälangoista

 

Kaikenlaisia lankakerien tähteitä, isompia ja pienempiä, oli lankakoriin kerääntynyt. Osa jo kaukaa vuosien takaa. Osa äidinkin peruja. Teki mieli jotain värikästä.

Kolmioita oli hauska tehdä. Vähän mallailin että tulee toisistaan hyvin erottuvat värit aina vierekkäin. Työ eteni nopeasti. Tai ainakin tuntui siltä kun aina kuuden kerroksen jälkeen sai vaihtaa väriä.

Näihin miesten sukkiin käytin 12 eri väriä ja sävyä. Kasa ei tuntunut juurikaan huvenneen.

Samaan syssyyn tein myös sinisävyiset sukat. Samalla periaatteella. Samoista nyttyröistä

Ensimmäiset sukat ovat jo uudella omistajalla. Sinisävyiset ovat jemmassa. Villasukkia tarvitaan näillä leveysasteilla aina. Itse käytän ympäri vuoden. Pois lukien pahimmat helteet.

Niitä helteitä odotellessa koetetaan selvitä näiden lumisateiden ohi. Toivotan kaikille hyviä hiihtokelejä ja talvilomaa.

Terkuin Poutapilvi

Ilon pilkahduksia

Vaikka talvea ei tullutkaan niin aina tarvitaan villasukkia. Nämä neuloin jo aikoja sitten ystävälleni Antille. Lupasi hirvimettällä käyttää. Siellä kun passissa ollaan ja värjötellään.

Kun ei Anttikaan ihan tavallinen kaveri ole, niin ei se tavallisia sukkiakaan saanut. Aina pitää keksiä jotain hassua. Ja minähän keksin. Kysymättä neuloin erilaiset parit.

Olen ollut pitkään poissa täältä. Edellisestä postauksesta on jo monta kuukautta. On ollut vaikea aika elämässä. Äitini sairastui ja nukkui pois loppuvuodesta. Tämän kaiken läpikäyminen on ollut rankkaa. En ole juurikaan tehnyt käsitöitä. Tai ainakaan saanut mitään valmiiksi. Kerran oli ihanaa parsia pikkutytön sukkahousun varpaaseen tullut reikä. Sain edes pitää neulaa ja lankaa kädessäni. 

Nyt kevään koittaessa yritän tulla reippaammaksi ja aktiivisemmaksi. Siitä ilonpilkahdukset....että kumminkin ne käsityöt auttavat jäsentelemään asioita päässä. Saavat ajatukset hetkeksi muualle ja tarttumaan johonkin mukavaan tekemiseen.

Tämä on toinen asia mikä on pitänyt minut tolkuissani. Leudon talven ansiosta minulla on ollut mahdollisuus pitää ihan omaa avantoa auki. Ja pulahtaa sinne aina kun siltä on tuntunut. Välillä uintipaikkani on jäätynyt mutta lappiolla sain sen avattua. Toisinaan taas salmi on ollut rantaan asti auki. Jäätävän ihanaa. 

Kaikesta huolimatta kevät tulee omalla painollaan. Tänä vuonna näköjään vieläpä hurjasti etuajassa. Muutenkin eletään erikoista aikaa, korona -viiruksen varjossa.

Joka tapauksessa kaikille teille ihanaa keväistä aikaa. Nyt on mainio tilaisuus olla vaan kotona ja tehdä käsitöitä.

Terkuin Poutapilvi

Venytettyjä dominoruutuja villasukkiin

Dominoneule vielä kutkuttelee. Eihän sitä muuta voinut kuin kokeilla ideaani. Kaikki taipuu villasukaksi, ajattelin.

 Aloitin villasukat neulomalla ensin kantapään venytetylla domino ruudulla. Venytetty tarkoittaa sitä että kavensin vain joka toisella kerrosparilla. Näin ruudusta tulikin pitkulainen. Sitten poimin silmukat kantapään sivuista, neuloin kummaltakin puolelta erikseen ja myös venytettynä. sitten sovitin sukkaa jalkaan. Poimin silmukoita taas näiden uusien kolmioiden reunoista ja neuloin jalkaterään päin.

 Sukka näytti kummalliselta. Tein muistiinpanoja ja jonkinmoista ohjetta neulomisesta. Lähinnä itseäni varten. Neuloin toista sukkaa samanaikaisesti, muuten en olisi ikinä saanut kahta samanlaista aikaiseksi. Enkä varmaan saisi toista pariakaan. Piirsin kaavaakin samalla kun neuloin, mutta aikaa kun kuluu niin en enää saa selkoa siitäkään.

Ensin valmistui sukan jälkaterä. Sen jälkeen poimin silmukoita sukan varren neulomista varten. Silmukka luvun pidin samanlaisena kuin normisukassakin olisi ollut. Lisäsin tai kavensin sen mukaan. Dominoita neuloin kokoajan ja poimin aina siihen suuntan kun tarvittiin. 

Älynystyrät saivat kunnon jumppaa. Piti hahmottaa kolmiulotteisesti miten saan silmukat yhdistettyä oikein. Onnistuin tekemään varrenkin kolmioina. Sukan onnistuin tekemään ympyränä. Ainoa yhteenommeltava kohta tuli sukan suuhun.

Sukista tuli hyvin joustavat ja istuvat. Säätkin muuttuivat vilpoisemmiksi, joten sukille tulee käyttöä. Kyllähän näillä laiturilla tepastelee.

Toivottavasti ilmat kuitenkin muuttuvat kesäisemmiksi. Siihen asti kaikille käsityön täyteisiä päiviä. Niin toiset teistä eivät tee kesällä käsitöitä lainkaan, toisilla taas on juuri aikaa silloin.

Mutta kuitenkin kivoja päiviä, teettepä sitten mitä vaan.

Terkuin Poutapilvi

Punakirjavaa ja sinivalkoista

Pakkasia ootellessa otin kaikki punaiset langat esille. 

Niistä sitten sommittelemaan, sukkaapa tietenkin. Se tulee niin kätevästi puolihuomaamatta. Neulon molempia sukkia yhtäaikaa. Ihan erillisillä puikoilla. Muuten se on niin tylsä aloittaa taas sama juttu alusta. Ja siks toisekseen kun teen omia "virityksiäni" en muistaisi niitä enää toisen sukan kohdalla.

Meilläpä ollaankin niin aikaisessa että pajunkissat jo kukkii. Tosin tämä on jokin hybridi yksilö. Se on varautunut aikaiseen kevääseen jo syksyllä. Taikka poloinen mennyt ihan sekaisin, vuorotellen kun on syksyä ja kevättä. Menikö se talvi jo, vai onko se vasta tulossa. Luontokaan ei osaa päättää.

Pikkasen pilkahti aurinko kuvausmatkallani. Kaunista tänään taas olikin. Eilen satoi vettä ja oli ihan harmaata. Tänään kutakuinkin nollassa ja huomena pitäisi ollakin jo pakkasen puolella. Mulla on kaikki takit eteisen naulakossa. Ei koskaan tiedä minkälainen keli aamulla on. 

Tein kaulurinkin. Tässä on ajateltu ihan erityisesti yhtä pikku-ystävää.  Reuna on hieman piparkakkumaisesti aaltoileva. Pienet kukat on kirjottu jälkikäteen. PikkuPrinsessat yleensäkin tykkäävät kaikesta pikkusievästä.

Ja sitten kävin äänestämässä. Suomen valtiolle maksaa jonkin verran tämän rumban järjestäminen. Miksipä en osallistuisi kun se kerran on järjestetty ihan meitä varten. Ja on se muutenkin tärkeä juttu. Kannattaa pitää huoli miten meidän asioita hoidetaan.

Juu. Kun tästä naputtelemasta pääsen. Siirrän tietsikan sivuun ja luultavasti otan ompelukoneen pöytään. Harmi kun on vaan yksi pöytä missä kaikki tapahtuu. Syön sitten vaan tuossa kulmalla. Saan niin tehdä koska minä en sotke, syön ihan varovasti enkä läikytä kankaille kahvia. En.

Toivottavasti sulla on eri pöydät erilaisille hommille.

Nyt en kyllä tiedä mistä oikein aloittaisin. Mietitäänpäs........mikä alkaa kiinnostaa. Nähdään taas

Poutapilvi

Päin mäntyä

Villasukasta on kysymys. Kuvauspaikaksi vaan kauppareissun varrelle sattui kaunis luminen männyn runko. Kuvaukset piti tehdä nopeasti koska iltapäivällä olisi (luultavasti) jo liian myöhäistä. Sykli on ollut sellainen viimeviikkoina. Naapurin kanssa rappua lakaistessa on tervehdys muodostunut fraasiksi: "Talvi tuli ja talvi meni". Aurausautotkin ovat nopeasti liikkeellä. Ehtivät tehdä työnsä ennenkuin lumi sulaa pois ja ehtivät saada palkkansa. Taas seisovat aurat toimettomina. Työajat ainakin ovat inhimilliset. Ei tarvitse ympäripyöreitä päiviä tehdä.

Värit valikoituivat sen mukaan mitä sävyjä harmaista ja mustista löytyi kotoa. Pikkasen ruskeaa ja valkoista terästykseksi. Kuviot syntyvät raita kerrallaan omasta päästä. 

Nostan esille asian joka on vaikuttanut värien valintaan. Suvussa on suuri suru läheisen ihmisen äkillisen sairastumisen ja poismenon vuoksi. Koetan olla avuksi ja tukena perheelle jota tämä erityisesti koskettaa. Itse käsittelen asiaa omissa oloissani ja tekemiseen purkamalla. 

Elämä kumminkin jatkuu. Seuraavan sukan värit on valittu sitten värikartan pirteämmästä päästä. 

Tervehtien Poutapilvi

Maisemavillasukat

Metsämiehelle, joka tykkää myös kalastella, menevät nämä villasukat. Syytä onkin olla lämpimät. Jos nimittäin toinen koti on eränuotio. Kuvittelin mielessäni ja työn edetessä että tähtitaivaan alla on kuusimetsä. Kirkkaana hehkuvat punaiset symboloivat nuotiota. Jalkaterässä on laituri ja vinhasti uiskentelevat kalat. Hyvin menevät verkon yli. Ei taida tulla saalista tänään. 

Mutta on se vaan niin ihanaa kun satoi lunta. Niin puhdasta, valkoista ja valoisaa. Siitä tuli ihan joulufiilis (sitä voisi valkata joulukuusenkin jo valmiiksi).

Maisematkin olivat upeat. Minusta tämä harmaa aika on kaunis. Jotenkin levollinen, kesän kiireet takanapäin. Olen ilmeisesti karhu ollut jossain aiemmassa elämässä. Tuntuu että talviunille ois kiva mennä. Se oma soppi saakoon kelvata pesästä. Tai no, jos en koko talvea malta nukkua niin ainakin päivätorkut tekis terää...silloin tällöin.

Uimarantanikin näytti niin houkuttelevalta. Pakko kait se on kipasta pyyhe ja jotakin uikkarin tapaista kotoa ja takas. Sitten kyllä onkin jo niin kuuma että tartten jää(h)dytyksen. 

No, näin innosta puhkuvin terveisin jätän teidät omiin puuhiinne.

Poutapilvi

Ps. En malta mennä talviunille, ainakaan vielä. Nythän tulee joulu ja... kiireet!

Kiireestä kantapäähän

Villasukasta on helppo aloittaa. Kesäkiireistä syksyn rauhaan. Mukavaa istua sohvalle ja ottaa neule käsiin. Rauhallisia värejä mielestäni valitsin mutta aina pitää olla vähän punaista. Kantapään punaisesta tuli otsikon sanonta mieleen.

Hämärät illat pakottavat sisälle jo aikaisemmin. Pensasmarjat, sienet ja puolukat on saatu talteen. Tulin tuossa pari viikkoa sitten jälleen mummiksi, kuudennen kerran. Täytyy vähän pollastella. On se vaan niin ihanaa. Joten välillä pitää ihan oikeasti kiirettä.

Miehen jalkaan luulisin olevan sopivat, on vähän niinkuin yllätys.

Kuvasin sukat uimarannan puiston penkillä. Hiljaiseksi on meno muuttunut. Kesällä olikin hiekkarannalla mekoinen vilske viileistä vesistä huolimatta. Lapsia se ei ainakaan pelottanut. Hyppytornissa oli jonoa ja kisattiin kuka uskaltaa hypätä ylimmältä tasolta. Minunkin täytyi, olenhan maailman rohkein Mammu!

Polkupyörällä suhaan kylällä. Hattua ja hansikasta on tarvittu jo jonkin aikaa. Odotan aikani riittävän  vapaisiin käsitöihin enemmän. Syksy on siitä armollinen. Paitsi että kaikilla tuntuu olevan sen paksumman takin vetskari rikki. Pah.

Syksyisin terveisin Poutapilvi

Dominosukat miehelle

 

Maaliskuu maata näyttää!

Sieltä värejä: paljastuvaa maata, lunta, kiviä, hiekkaa. Pikkukeriä ja lukuisia langanpäitä pääteltäväksi.

 



Tein dominoruuduista tällaiset asetelmat. Eivät ole samanlaiset vaan ihan sattumanvaraista värien sommittelua.

 



 

Sitten kaitaleet käännetään näin ...

 



 

ja näin. Nurja puoli päälläpäin.

 

Poikittainen sauma ommellaan yhteen. Muodostuu lieriö, eli sukan varsi.

 



 

Tehdään puolikkaat ruudut ylä- ja alareunaan. Sukan varret ovat valmiit. Sukan  muuten tein tavalliseen tapaan.



 

 

Meillä paistaa aurinko!

 

Terkuin Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 



Mustaa, valkoista ja vähän punaista

Puikot ovat heiluneet ja pikkukeriä tuhlataan edelleen. Nuukuuksissani säästelen metrin pätkiäkin. Niistä saa yhden kierroksen tällaisiin kirjoneuleisiin. Kun omasta päästä tekee niin värin ja kuviot voi aina päättää itse. Metri-pussikin alkaa olla lopuillaan. Mukavaa päästä eroon noista ja kohta pääsee ostelemaan ihka uusia kokonaisia keriä!

 

Heti aluksi muistutan arvonnastani. Osallistu ihmeessä, aikaa vain tämän viikon loppuun saakka.

 

Osallistu TÄSTÄ
 

 

I would be very happy to get comments from other countries. And You also may take part to my lottery. So, I'll wait to hear about You! Write comment to any post and/or start to be my reader.

Klic here
 



Lankoina vaihtuvavärisiä vaikka kuinka montaa eri sorttia. Yksivärisillä sitten vähän rauhoitan tai sekoitan vielä lisää. Otan omia vapauksia tehdä kuinka huvittaa.

 



 

Säärystimissä päälankana Novitan puna-harmaa Seiska-Veikka. Omia lisäyksiäni ovat eri harmaat, vaalean ruskea, musta ja eri punaiset. Onpa muutama kimalteleva harmaakin joukossa. Ovat menossa lahjaksi nuorelle neitokaiselle.

 

Pikkupojan sukissa ei ollut mitään erityistä yhtä lankaa, kokonaisuutta ryhdistin mustalla. Sitten sieltä metripussista käsikopelolla. Paitsi, ei se ihan noin mene. Mulla on mieheni kauhistukseksi kaikki tutturat ja pätkätkin leviteltynä sohvalle ja matolle. Värit tietysti mallataan sopiviksi. Mittailen että riittääkö kahteen samanlaiseen sukkaan. Jaan pikkukeriä puoliksi. En leikkaa kahtia vaan teen solmun puoleen väliin. Ei tule enää niitä superpieniä pätkiä, jos lankaa vielä jää tähteeksi. Siinä olis kyllä kuvan paikka. Toisinaan itseänikin huvittaa että onko ihan pakko tehdä noin hankalasti. No mutta kun se vaan on niin ihanaa!

 

 

 Täältä lankapussista huutelee

Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 



Kettu-sukat

 

 

Kuka kurkkii metsän laidassa, lehmi aidan lomassa? Loikkii mättäiden välissä ja pysähtyy kuuntelemaan. Sitten häviää metsän hämärään.

 

Repolainen häntä kainalossa. Uudet metkut mielessä.

 

Lasten kanssa viljapellon reunalta tavattu Kettu. Säikähti ilakoivaa lapsilaumaa, ei halunnut tulla silitettäväksi. Pujahti puolukka mättäiden taakse ja kuusien sekaan.

 

Omasta päästä ja vähistä tarpeista. Inspiraatio on sekoitus todellisuutta ja tarua... itsekin menin sekaisin kumpi on kumpaa...

 

 

 

Kaikille lukijoilleni ihanaisia syyspäiviä.

 

Poutapilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Laiva on lastattu lankakerillä!

 

 

 Pidän venettä parvekkeella siltä varalta että alkaa tulvia. Lankaa olen siihen lastannut, kuten Nooa aikoinaan, erilaisia sortteja. Itselleni tarvitsisin oikein ison paatin, tätä voisin sitten hinata perässäni. Sylissä olisi tietysti ompelukone. No, olen ainakin varautunut ja tällainen pelastuskeskuksen hyväksymä suunnitelma minulla on.

 

Ei tullut tulvaa mutta sadepäiviä kylläkin. Olin levoton. Kauhuissani ajattelin että joko syksy tulee. Mittari oli laskenut jo alle +10-asteen. Uhkarohkeasti vielä uimaan vai sohvankulmalle kurkkimaan mitä siellä lankalaatikossa taas olikaan. Kun katsoin ulos, jälkimmäinen idea voitti. Iloista oranssia ja tunisialainen koukku. Siitä vaan, ei vielä tietoa mitä siitä tulee. Sukanvarreksi nämä pari suorakaiteen muotoista palaa sitten kehkeytyivät. Reunasta poimin silmukat sukan terää varten.

 

Keskeltä edestä varsi on avoin, napeilla suljettava.

 

 

 

Toivon että tulee lisää aurinkoisia päiviä. Ei ihan vielä villasukkakelejä. Tosin parvekkeella on ihan kiva juoda aamukahvia villasukissakin. Jos ei sada.

 

 

Poutapilvi