Helmikuun tuulia - silityslaudan päällinen, virkattu purkinsuojus ja karjalanpiirakoita

 

Kaikenlaista olen tehnyt vaan varsinaisista käsityöharrastuksista olen edelleenkin lomalla. Vähän niin kuin taiteilijakin kieriskelee tuskissaan kun ei saa mitään aihetta mieleensä mistä maalaisi taulun. En tosin ole kokeillut heidän konstejaan kirvoittaa luomisvimmaani. En kai ihan niin epätoivoinen vielä ole.

Tuossa yks päivä oikein repäisin ja uudistin silityslautani päällisen. Hommassa meni varmaan varttitunti. Olihan sekin jo edistysaskel. Nyt voi sananmukaisesti aloittaa puhtaalta pöydältä. Olin jo tätäkin projektia suunnitellut varmaan kuukausia. Nyt vaan kypsyin saamattomuuteeni ja pakotin itseni tähän. Etsin sopivan tukevan kankaan jemmoistani. Löysin tarpeeksi ison palan ja leikkasin päällisen vanhan päällisen kankaan koon mukaan mutta täysvinoon. Saavutin tällä etua jota kuvittelinkin. Päällisen pingotusvaiheessa kangas ikään kuin joustaa ja sen saa tosi napakasti silityslaudan päälle. Käytin perinteistä kuminauhasysteemiä, niin kireälle kun vaan mahdollista. Tykkään tehdä näin, sitten päällinen on kätevä ottaa pesuun aika ajoin. Syksyisistä mustista ja muista voimakasvärisistä kankaista oli jäänyt sellaisia jälkiä ettei muuta vaihtoehtoa kuin päällisen uudistaminen enää jäänyt. Joten olin hyvilläni kun sain vihdoin työntää vanhan päällisen roskikseen.

 

 



 

Kevään kynnyksellä pääsin ihailemaan kasvun ihmettä. Ystävättäreni toi vierailulle tullessaan posliinikukan alkuja joissa oli jo valmiina juuret. Niin se vaan elämä jatkuu omaa rataansa. Olin tästä tuliaisesta erityisen innoissani koska olen kahdesta viherkasvistani menettänyt talven aikana toisen. Toivottavasti pääsen myös ihailemaan kauniin köynnöstävän kukan kiemurtelua kodissani sitten aikanaan.

 

Lenkilläni poimin myös tämän vuoden ensimmäiset kissakset. Ystävättärissäni on kovia virkkaajia ja minäkin kokeilin sitä. Se on hyvin harvinaista, ei ole koukku päässyt käteeni kiinni kasvamaan. Siellä kilisevät kumminkin puikkopussissani mukana kaiken varalta. Siis, virkkasin lasipurkille puseron. Ihan vaan perussilmukoilla mutta koukkusin aina silmukan uloimmasta reunasta. Sain vähän erinäköistä pintaa kuin tavallisesti. Pusero on vaan putkilo purkin ympärillä eli siis varsin helppo ja nopea toteuttaa. Sopii siis minulle, ja sain etiketit piiloon. Hmm, ihan mukavaa ajankulua, näitä voisin kuvitella tekeväni enemmänkin vaikka erivärisiä ja vaikka vähän koristellakin tulevaa pääsiäissesonkia ajatellen.

 

Välillä ryhdyin leipomispuuhiin. Siis kaikki konstit käytetty siirtää ompeluja tuonnemmaksi. Pikkuinen keittiöni joutui venymään äärimmilleen jotta sain 140 karjalanpiirakkaa leviteltyä alustoille paistamista odottamaan. Ja uunikin sai panna parastaan. Hiki tuli tässä hommassa. En ole karjalasta kotoisin vaan taito on opittu jo vuosikymmeniä sitten. Sen minkä nuorena oppii vanhana taitaa pitää näköjään paikkansa (vaikka en vanhaksi itseäni laskekaan). Vaihteeksi mukavaa puuhaa tämäkin ja tuloksen näkee heti. Eräänlaista käsityötä kumminkin.

 



 

Piiraat eivät suinkaan tulleet meille itsellemme. Lapsilleni menivät tuliaisiksi. Kehtasin kuitenkin maistiaisia napata heti lämpiminä ja munavoin kanssa tietysti.

 

Tämä kevätväsymys syö uskottavuuttani varteenotettavana käsityön harrastajana (ainakin omasta mielestäni). Koetan puolukoilla ja ulkoilulla parantaa itseäni. Loppujen lopuksi asiat on kaikesta huolimatta ihan mallillaan. Kaikenvärisiä kankaita löytyy. On värjätty tilkkukurssilla ja onpa tärpännyt kirppareillakin. Kokeilemisen arvoisia ideoita olen saanut "kolleegoilta". Työt ovat siis vain aloittamista vaille valmiita!

 

Toivotan kaikille iloisia hetkiä käsitöiden parissa! Kiitos aiemmista kommenteistanne.

 

 

Terveisin Poutapilvi